Keskitytäänkö Suomen hammashuollossa vääriin asioihin?

Hampaiden reikiintyminen eli karies on merkittävä, kasvava kansanterveydellinen ongelma, jonka seurauksena paikkaushoidon voidaan arvioida muodostavan vähintään puolet koko hammashoidon noin miljardin euron suuruisista vuotuisista käyttökustannuksista.

Heti kansanterveyslain tultua voimaan vuonna 1972 Suomessa alettiin panostaa karieksen ehkäisyyn. Kuitenkin vasta kolmekymmentä vuotta myöhemmin ymmärrettiin, että suurin osa ehkäisystä oli itse asiassa ollut jo olemassa olevien alkavien reikien pysäytystä. Uudessa ajattelussa lähdetään siitä, että karies sairautena on niin yleinen, että sitä on lähes mahdotonta tai ainakin vaikeaa ehkäistä.

Karieshoito muuttunut karieksen hallinnaksi

Kun aiemmin karieshoito jakaantui diagnoosiin, ehkäisyyn ja korjaavaan hoitoon, on karieksen pysäytyshoito eri muodoissaan tullut oleelliseksi osaksi jokapäiväistä toimintaa. Karieksen haittojen minimoimiseen tähtäävää kokonaisvaltaista lähestymistapaa kutsutaan karieksen hallinnaksi.

Käypä hoito -suosituksessa tuodaan esiin uusi käsite ”Ammattihenkilön toteuttama kariesvaurioiden etenemisen pysäytyshoito”. Oleellinen ero ehkäisyyn on se, että voimavarat jo lähtökohtaisesti suunnataan ainoastaan sinne missä on tarvetta, koska ei tarvitse enää ennustaa kariesriskiä, joka parantaa kustannusvaikuttavuutta.

Professori Eero Kerosuon mukaan tutkittuja keinoja karieksen hallitsemiseen on, mutta käytännössä niitä ei toteuteta laajasti. Tanskassa karieksen esiintyvyys on alentunut merkittävästi puhkeavien pysyvien poskihampaiden ammattimaisella harjaamisella.  Suomessa pikkulasten äitien käyttämän ksylitolipurukumin on todettu suojaavan lasten hampaistoa ainakin 10 ikävuoteen asti, koska bakteeritartunnalta on alun perin vältytty. Laajassa mitassa näitä menetelmiä ei kuitenkaan ole käytössä Suomessa.

Kalliista korjaushoidosta ammattimaiseen pysäytyshoitoon

Useimmiten ongelmaan havahdutaan vasta kun alkavia reikiä havaitaan.  Kuitenkin vielä nykyäänkin näitä vaurioita usein vain seurataan tai siirrytään tarpeettomaan, kalliiseen korjaavaan hoitoon sen sijaan, että ryhdyttäisiin ammattimaiseen pysäytyshoitoon. Erityisesti hampaiden purupinnoilla tilanne on huono. Viime vuonna julkaistun väitöksen mukaan vain 13 prosenttia terveyskeskuksista ilmoitti pinnoittavansa jo todetun tai epäillyn kariesvaurion päälle.  

- Pelkään, että tilanne ei uuden Käypä hoito -suosituksen mukana ole parantunut, vaikka siinä todetaan ensimmäisenä pinnoitteen indikaationa ’kun purupinnalla on alkava, etenevä kariesvaurio’. Päinvastoin, käsitykseni mukaan monissa kunnissa laman jälkeen on luovuttu pinnoitteista kokonaan, vaikka pinnoittaminen on tehokkain karieksen pysäytyskeino puremapinnoilla. Haluttomuus käyttää pinnoitteita johtuu ehkä siitä, että niitä on arvosteltu kustannustehottomiksi, jota ne varmasti ovatkin, silloin kun niitä käytetään karieksen ehkäisyyn väestössä, jossa karieksen kokonaisesiintyvyys on alhainen.  Pinnoitteet tulisi ottaa uudelleen käyttöön, mutta ei enää suojaamaan terveitä hampaita, vaan pysäyttämään jo todettua kariesta, kehottaa Kerosuo.

Eero Kerosuo luennoi aiheesta Hammaslääkäripäivien Karieshoidon haasteita ja karikoita -sessiossa Messukeskuksessa huomenna.

Lue lisää:

Äijäkulttuuri tuhoaa hampaat: nuorten miesten hammasterveys huonolla tolalla
Harvard-tutkimus: ylipainoisen suusta tippuvat helpommin hampaat
Kuolema uhkaa miestä, joka ei huolehdi suun terveydestä