Reikiintyminen

Karies (hammasmätä, hampaiden reikiintyminen) on krooninen infektiotauti, jonka syntyyn vaikuttaa happoa tuottavien bakteerien runsas määrä hampaan pinnalle kertyvässä plakissa, ravintotottumukset sekä syljen ja hammaskudoksen ominaisuudet.

Plakki on syljen proteiineista ja mikrobeista muodostunut bakteeriyhdyskunta eli biofilmi, joka kertyy hampaiden pinnoille. Jos plakin annetaan häiriöttä kehittyä ja vahvistua, hammas saattaa reikiintyä. Tavallisin kariesta aiheuttava bakteeri, mutans-streptokokki, saadaan yleensä jo lapsuudessa äidiltä hampaiden puhkeamisen jälkeen. Kariesta aiheuttavat bakteerit käyttävät ravinnokseen ravinnossa olevia sokereita muuttaen niitä edelleen hapoiksi. Hapot saavat aikaan hampaan kiilteen mineraalien liukenemista, demineralisaatiota, jonka ansiosta hampaan pinta pehmenee. Jos uutta happohyökkäystä ei tule noin kahden tunnin aikana, syljen puskurikapasiteetti neutraloi happamuuden ja syljen mineraalit pääsevät saostumaan uudestaan hampaan pinnalle, tapahtuu remineralisaatio. Erityisen haitallista hampaille on jatkuva napostelu, jolloin syljen puolustustekijät eivät ehdi neutraloida sylkeä ja demineralisaatio on suurempaa kuin remineralisaatio. Tällöin hampaan kiille pääsee pehmenemään ja hampaan pinnalle alkaa kehittyä reikä.

Kariesleesiot ilmaantuvat yleisemmin sellaisille hampaiden pinnoille, joita on vaikein puhdistaa, eli poskihampaiden purupinnoille, hammasväleihin, ienrajoihin sekä oikomiskojeiden ja irtoproteesien viereisille alueille. Killehäiriöiset pysyvät poskihampaat ja ikenen vetäytymisen vuoksi paljastuneet hammaskaulat ovat erityisen herkkiä reikiintymään. Kiilteessä oleva kariesleesio on yleensä oireeton, mutta karieksen edetessä syvemmälle hammaskudokseen reikiintynyt hammas alkaa oireilla aiheuttaen aluksi vihlomista sekä arkuutta kylmälle ja kuumalle. Karieksen edetessä edelleen hammasluun läpi aina hampaan ytimeen asti seurauksena voi olla voimakas koputus- ja kuuma-arkuus hampaassa sekä jomottava hammassärky, mikä johtuu hammasytimen eli hampaan hermo- ja verisuonikudoksen tulehduksesta, pulpiitista.

Karieksen hoito on korjaavaa hoitoa, jossa infektoitunut hammaskudos poistetaan ja korvataan paikka-aineella, joka voi olla muovia, amalgaamia tai keraamia. Laajasti vaurioitunut hammas voidaan myös kruunuttaa. Jos karies on edennyt pulpaan asti, joudutaan hammas juurihoitamaan. Juurihoidossa hampaan pulpan tulehtunut hermo- ja verisuonikudos poistetaan ja korvataan täytemateriaalilla. Juurihoidon jälkeen hammas paikataan tai kruunutetaan normaalisti.

Tietyt systeemisairaudet (kuten diabetes, Sjögrenin syndrooma, AIDS) vähentävät syljen eritystä. Myös jotkut lääkkeet (kuten uni-, masennus- ja rauhoittavat lääkkeet, jotkin kipulääkkeet, antihistamiinit, astma- ja yskänlääkkeet, sydän- ja verenpainelääkkeet ja solunsalpaajat) tai hoidot (leukojen alueen sädehoito) muuttavat syljen koostumusta ja vähentävät syljen eritystä. Syljenerityksen väheneminen tai loppuminen saattaa johtaa hampaiston rajuun reikiintymiseen.

Reikiintymisen ehkäisyssä on tärkeitä hyvä suuhygienia sekä terveelliset ja säännölliset ravintotottumukset. Hampaat tulisi puhdistaa huolellisesti kaksi kertaa päivässä fluorihammastahnalla. Hammasvälien puhdistus kerran päivässä on osa hyvää suuhygieniaa. Hyvät suuhygieniatottumukset tulisi muodostua jo lapsena: vanhemmat ovat vastuussa lapsensa suuhygieniasta.

Säännölliset ruoka-ajat ja monipuolinen ruokavalio suojaavat hampaita reikiintymiseltä. Sokeria sisältävien tuotteiden tiheästi toistuvaa käyttöä tulee välttää. Jos makeisia tai muita napostelutuotteita käytetään, käyttö on syytä keskittää yhteen tai kahteen kertaan viikossa ja niitä tulisi nauttia aterioiden yhteydessä. Janojuomana tulisi käyttää vettä. Ksylitolituotteet ehkäisevät happohyökkäystä, niitä tulisikin käyttää aina ruokailun jälkeen. Äidin ksylitolipurukumin säännöllinen käyttö vähentää reikiintymiseen johtavien mikrobien tarttumista pienen lapsen suuhun.