Vain kaksi kalaa ja muutama käännös
Pappi sai taas kahvia juodakseen ja tytär nimen, eli ristiäiset tuli pidettyä. Ei oo muuten nimen antaminen tai siis keksiminen helppoa, ainakaan mulle. Liperikaulus soitti jo ovikelloa kun mietittiin vielä nimeä tyttärelle. Äiti kun ei suostunut isän ehdotuksiin, mm nuoruuden sankaritar Teresa Orlosky ei kelvannut kaimaksi tytölle.... No baby saatiin nimettyä sulassa sovussa Vilma Marie Oivoksi ja kaunis nimihän siitä tuli.
Oli mukavat kemut kun molempien sisarukset ja vanhemmat tapasi toisensa ensimmäistä kertaa, ja illan päälle napattii vielä muutama pullo kuohuvaa.
Mutta siirrytäänpä tärkeisiinpiin asioihin eli hiihtokauden avajaisiin. Taas kerran perinteisesti lähdettiin Norjaan ja Lyngseidettiin. Matkan alkuperäinen tarkoitus oli mennä kuvaamaan yhteen TV-ohjelmaan kalastusta. Kuvaaja otti tossa taannoin yhteyttä ja halusi tehdä musta jakson yhteen Ylellä pyörivään sarjaan, mietittiin että missä vois kuvata tähän aikaan vuodesta ja ehdotin sitten että lähtään Norjaan ja merelle kun siellä vedet pysyy sulana ympäri vuoden ja kalaa ehkä tulee? Tietenkin kaikilla oli ajatuksissa että samalla reissulla päästään toivottavasti myös laskemaan. Säätiedoissa oli luvattu sinne pakkasta jo jonkin aikaa ja ehkä osa sateista on tullut lumena?
18 lokakuuta sitten menin ensin Rovaniemelle missä kokoonnuttiin ja pakattiin auto. Keula kohti pohjoista ja matkalla yks kaveri vielä Muoniosta kyytiin.
Iltakähmysessä saavuttiin sitten tuttuun turvalliseen Sörheim Bryggen mökille. Tietoja mökistä löytyy täältä ja kannatta käydä diggaamassa paikan face-sivuja sinne päivityy ajankohtaista tietoa tasaisin välein.
Keskiviikkona sitten kalalle. Mökkikylästä löytyy kunnon veneet ja kaikki kalastusvälineet kelluntahaalareihin asti, eli tänne ei kannata omia kamoja raahata ja aika harvalta varmaan löytyy tarpeeksi järeää kalustoa paikallisten fisujen pyyntiin. Keli oli mukavan tuhrunen ja harmaa, vettä sateli tasaisesti ja olosuhteet oli mukavan karut. Tarkoituksena oli saada tietenkin filmille myös saalista, mutta isäntämme Stein-Erik Eliassen (joka on muuten mainio mies!) vähän manaili että paras sesonki kalastukseen alkaa olla takana ja varsinki ruijanpallas on häipynyt jo syvempiin vesiin. Turskaa onneksi pitäisi tulla vuodenajasta riippumatta.
Osoitin puheet vääriksi ja nostin ensimmäisen pikku pallaksen heti mökin laiturilta, ei oo vissiin ennen olut täällä kunnon kalamiehiä kun väitti ettei kalaa tuu :)
Ajeltiin sitten pelipaikoille ja annettiin tuulen kuljettaa venettä. On muuten suhteellisen raskasta touhua kalastaa puolenkilon vieheillä lähes sadan metrin syvyydestä, termi urheilukalastuksen merkitys tulee selväksi. Tieto siitä että perseen alla meren syvyyksissä voi oleilla suhteelisen isojakin mörköjä tuo mukavasti jännitystä touhuun. Koskaan ei tiedä tärpistä minkä kokoinen kala siellä käy maistelemassa... Meillä kalat oli kuitenkin suht pieniä muutaman kilon turskan lötjälkkeitä, mutta pääasia että saatiin jotain. Päivä merellä oli mukava ja illalla oli saunan ja ruuan jälkeen suht hyvä fiilis.
Toisena päivänä painuttiin sitten taas merelle kuvaamaan ja nyt sitten saatiin se pallaskin nauhalle. Vaikka kalalla ei ollut painoa kuin 4-5 kg se tuntui vavan nokassa kuin olisi kelannut ylös auton akkua joka elää... Voi vaan kuvitella miltä isompi pallas tuntuu siiman päässä! Pallashan voi kasvaa 4 m pitkäksi ja painaa useita satoja kiloja. Suurpallakset alkaa vaan olla aika harvinaisia ja muutenkin kala kuuluu uhanalaisiin lajeihin eikä sen pyytämistä ammattimaisesti voi suositella. Siis jätä ravintolassa pallas tilaamatta ja jos sitä haluaa niin paras pyytää itse, sen kanta kestää, mutta ei ammattimaista kalastusta!!!
Me saatiin päivä pulkkaan, kameralle tallentui se mitä tultiin tekemään ja voin sanoa että kala maistui hyvälle! Fisusta irtosi neljä kunnon filettä, paistoin ne pannussa voissa nahan kera, ripauksella pippuria ja suolalla höystettynä. Lisäksi tein kermaisen lämpimän yrttisoosin, paahdettuja kasviksia ja lisukkeeksi uuniperunoita ranskankerma/tilli/purjo/katkaraputäytteellä. Saatiin paikaliselta kalastajalta tuoreita katkiksia edellisiltana ja voin sanoa että ei muuten ateria tuosta paljon parane missään...!
Vesisade jatkui ja vaikka pilvien raosta näkyi lumihuippuisia vuoria, niin mäkeen ei lähdetty vaan yksi päivä oltiin vaan vaeltamassa ja kuvaamassa mökin takapihan vuorella. Paikalliset on rakentaneet talkoovoimin mökin muutaman sadan metrin korkeuteen missä sitten käytiin päivävaelluksella juomassa kahvit, kuvaamassa vähän haastatteluita ja pelaamassa korttia. Syksyn ruska ja ikkunasta näkyvä meri oli maisemana aika jees, ukot viihty ja oman mökin hankkiminen näistä maisemista kävi jokaisen mielessä...
Lauantaina sitten taivas aukeni sinisenä ja vuoret oli saaneet tuoreen lumivaipan harteilleen! Pikaiset aamutoimet ja kamat autoon. Ajettiin lähistölle Store Kjostindenille joka on tuttu vuori aikaisemmilta reissuilta. Vuorella on jäätikkö ja sen vuoksi tiedettiin että hiihdettävää löytyy varmasti. Ensimmäiset 500 korkeuserometriä piti kantaa sivakat ja monot repussa kivikkoa pitkin että päästiin lumirajalle. Reppu painoi sen verran että tulipa taas mieleen miksi kannattais vähän treenata kesän ja syksyn aikana..
Lumirajalla sitten nousukarvat suksiin ja alettiin länkyttään ylös mahtavissa maisemissa ja fiiliksissä. On se vaan hienoa olla lumella ja oikealla vuorella hyvässä seurassa pitkästä aikaa! Vaikka vuorelle oli satanut tuorettakin lunta, jäätikkö oli aika kesäterässä ja railot pahasti esillä, suunniteltiin sitten nousu turvalliseksi pientä kurua pitkin missä on tukevasti kalliota lumen alla. Meillä oli kaikilla valjaat ja muut jäätikkövarusteet mukana, ei turhien riskien ottaminen ollut kannattavaa tähän aikaan kaudesta. Loppujen lopuksi noustiin reiluun tuhanteen metriin, ja ihan toppi jätettiin väliin ajan takia, pimeys kun iskee yllättävän nopeasti lokakuussa ja alas tulo oli parempi ajoittaa valoisan aikaan.
Ylhäällä oli pakko istua hetki ja vaan diggailla maisemaa, vuoria, lunta, jäätikköä ja alhaalla kimaltelevaa merta. Ja se fiilis kun lähti laskemaan, huh huh. Taas tajusi miksi tätä lajia harrastaa...
Laskettavaa saatiin puolisen kilsaa korkeutta ja lumi oli paikoitellen jopa erinomaista, kauden eka faceshotti pisti hymyn huulille. Alastulo tönkiltä kävellen oli aika helevetin raskas ja mulla reidet huusi hoosiannaa, mutta hyvin ehdittiin valoisan aikaan ja alhaalla autolla olut maistui tavallista paremmalta.
Illalla sauna ja hyvä ruoka kruunasi päivän ja olin tyytyväinen oloon, vietin samalla syntymäpäivääni ja en ihan heti keksi parempaa tapaa juhlia sitä.
Seuraavana aamuna sitten takaisin kotiin ja tyytyväisenä kauden aloitukseen jälleen kerran, Lyngen ei petä!!!!
Summasummarum: kalastuskausi tais loppua tähän ja nyt aletaan voiteleen sivakoita taas vähän tiheämmin.
SKIPE
