Nippon - osa 1

Nyt sitten päästiin kauan odotetulle Japanin matkalle. Reissu käynnistyi huonoissa merkeissä, Hommasin viimeinkin itselle ABS:n paukkurepun, eli noin lyhyesti sanottuna pakkauksen selkään josta lumivyöryyn joutuessa saa paukautettua ns. ilmatyynyt esille. Tämän avulla on huomattavasti suurempi mahdollisuus selviytyä vyörystä hengissä ja pysyä pinnalla paskan tsägän käydessä. Reppu sisältää metallisen patruunan johon on puskettu sisään ilmaa kolmisensataa baaria, no valmistajan nettisivuilta saa printattua paperit kuljetuksia varten, ja lisäksi mulla oli kansainvälisen ilmailuviranomaisen laput että putelin saa kuskattua koneessa. Mutta Oulun kentällä käytiin aikamoinen episodi ja lopputuloksena puteli jäi koneesta. Eli Oulun kentältä ei saa viedä hammastahnatuubia koneeseen vaikka kaikki lait sen sallii? Onneksi matkalla Helsinkiin sain korvaavat kamat, ja matkalla Japaniin ei kuljettamisessa ollut mitään ongelmaa. Tiedän kymmeniä tuttuja jotka ovat kuljettaneet kyseistä tavaraa ympäri maapalloa, mutta vinkiksi, että Oulussa se ei onnistu.

Helsingissä oli muutama tunti aikaa ennen lentoa Osakaan, ja sillä välin hakemassa uudet sukset maahantuojalta ja asennettiin niihin siteet paikoilleen, kerettiin jopa saunomaan siinä ohessa.

Helsinki-vantaalla sitten treffattiin muun retkueen kanssa ja eiku matkaan. Lento kesti yhdeksän ja puol tuntia ja tarkoitus oli vähän nukkua sinä aikana, ei onnistunut. Tillitettin punkkua matka ja höpistiin niitä näitä. Perillä Osakassa sitten oltiin ehkä aika väsyneen näköisiä, koska tullissa mut syynättiin epäiltynä narkoottisten aineiden käytöstä? Ei hätää ja ei kuin odottamaan seuraavaa lentoa Sapporoon. Sapporosta sitten vielä bussilla kolmisen tuntia perille Nisekoon ja sillä matkalla sain jo nukuttuakin, parin vuorokauden valvomiset alkoi tuntua. En ennen lähtöä nukkunut kotona aikaisen herätyksen takia ja matkakin meni sitten valvoessa, alkoi jetlagi syömään miestä.

Majapaikkaan tultiin illan suussa ja erittäin iloinen ja ystävällinen henkilökunta oli valmiiksi vastassa. Hostelli on idyllinen pieni majatalo, mitä isännöi lepposa kanukki. Meidän lisäksi täällä on muutama muu härmäläinen muiden asiakkaiden ollessa ausseja, jotka on yleisimpiä asiakkaita täällä. Huoneet on aika pieniä mutta muuten homma toimii loistavasti. On saunat, kuumavesialtaat, varastot ja kuivaushuone vaatteille ja suksille, baari, olo/takkahuone ja porukka hengailee iltaisin kimpassa täällä eikä lähde 'kylille' ollenkaan. Kaikkiaan siis loistava mesta.

Lumimäärä täällä on jotakin aivan uskomatonta ja nyt ymmärrän kavereiden hehkutukset joita on saanut kuunnella vuosien aikana. Sitä on ja paljon. Teiden vieressä on penkat mua korkeammat, ja vaikka en ole ison iso tyyppi, niin tällästä en ole nähnyt missään. Talojen päällä on helposti puoltoistametriä tavaraa, vaikka ne lapioidaan tyhjiksi säännöllisesti. Kola on kevyttä kamaa täällä ja hommat hoidetaankin kunnon lumilingoilla.

Itse keskus missä ollaan koostuu neljästä mestasta jotka on samalla vuorella ja linkittyy hisseillä toisiinsa, eli Niseko Grand Hirafusta, Hanazonosta, Niseko Village ski resortista ja Annupurista. Tarkemmat tiedot löytyy täältä.

Meidän isäntänä meillä tällä reissulla jolla kuvataan materiaalia Maxsport.tv ohjelmiin on Chris Chan, joka viime vuonna hoiti mm. Anthony Bourdainen keikan, kaveri siis tietää miten vieraista pidetään huoli. Hissiliput sun muut odotti meitä kuin Manulla illallinen ja kaveri on syöttänyt meitä mestoissa jonne ei normaali matkalla eksyisi.

Ensimmäinen hiihtopäivä meni paikkaan tutustuessa ja kroppaa totutellessa urheiluun, koville otti. Lumen määrä pisti ihmettelemään, täällä ei tarvi miettiä missä laskee. Pystyi varmaan ensimmäistä kertaa elämässä päästelemään uhraamatta ajatusta siihen että voi törmätä johonkin kiveen ym. yllättävään esteeseen. Paukut oli vain aika vähissä unenpuutteen vuoksi ja kolme laskua riitti mulle, ukko simahti kesken päivän. Päivän aikana opittiin muuten että täällä ei kannata käyttää eurooppalaisia radiopuhelimia, pelittää samalla taajuudella kuin paikalliset TV: asemat ja sanktiot on samaa luokkaa kuin perustaisit piraatti-aseman omalle poke kanavalle? Isot sakot ja pahimmassa tapauksessa lusimaan...

Offarit on aika valvottuja mutta hyvällä meiningillä, rinteiden vierustoissa on portteja mitkä pidetään auki/kiinni olosuhteista riippuen, niiden kautta pääsee siten koskemattomille lumille ja kaikki paikat on selkeästi merkattu karttoihin, joten turistikin tietää missä liikkuu. Tässä pieni maistiainen päivästä.

Illalla mentiin syömään johonkin paikalliseen raflaan ja sushi maistui!

Toisena laskupäivänä Chris haki meidät aamulla kyytiinsä ja ajeltiin katsastelemaan hyviä kuvauspaikkoja. Vajaan tunnin ajon jälkeen hän näytti meille tien vierestä nätin mestan jossa voitaisini saada jotain kuvauksellista aikaan. Ai niin, matkan varrella pysähdyttin johonkin kauppaan hakemaan eväitä. Täällä automaattikulttuuri on kyllä viety huippuunsa. Kuuman maitokavin sai tölkisssä koneesta, ja maistui ihan hyvälle. Koneista löytyy ympärin vuorokauden safkat, oluet ja isommissa kaupungeissa käytetyt naisten pikkuhousut tarvittaessa. Hissejä täällä ei ollut vaan Janin kanssa kiivettin/rämmittiin toistametrisessä hängessa ylös ja voin sanoa että hikoilutti. Keli oli aika tukkoinen, lunta satoi välillä niin että eteensä ei nähnyt mutta innolla rampattiin mäkeä edestaas ja laskeminen oli mahtavaa. Lunta oli paikassa n. kolmisen metriä ja vaikka näkyvyys oli nolla silti lasku kulki kun tiesi että mihinkään ei voi törmätä. Video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Matkalla takaisin kämpille pysähdytti johonkin paikkaan missä pohjavesi pulahtelee maan pinnalle. Paikalliset hakee tälläsista paikoista vettä himaansa tynnyrikaupalla ja en ihmettele, maku päihitti kraanaveden mennen tullen. Mestassa oli myös tofukauppa missä vedettiin maistiaisia pahimpaan nälkään. Laatuja oli kymmenittäin ja tämän jälkeen ei pakettitavara kotona taida enää maistua, maku oli taivaalinen. Säilyttivät muuten tofut kaupassa samaisen lähteen kylmän juoksevan veden alla, säilyy kuulemma parhaiten niin. Lähteitä hyödynnetään Nisekon varsinaisessa keskustassa myös lumen luonnissa, porukka aukaiseen kadulta luukun missä vesi virtaa ja lapion lumet sinne, ei kerry kinoksia enempää ja luonto hoitaa homman.

Illan päälle riitti virtaa vielä sen verran että lähdettiin laskemaan iltamäkeen, mitä ei ole tapahtunut sitten nuoruusvuosien. Kuvattiin laskua keinovaloen losteessa, kikkailtiin muuten vaan Janin kanssa Kimin palellessa kameroiden kera. Päivän lopuksi oltiin niin puhki että ei jaksettu saunan jälkeen kylille syömään vaan tilattiin kämpille pitsat, tosi Japanilainen illallinen? Unta ei tarvinnut odotella kun päästiin pehkuihin.

Kolmantena päivänä Crisu haki mut ja Janin mäkeen, Kimin jäädessä tyhjentämään vatsaansa kämpille, valitti ensin että ei toiminut päiväkausiin, mutta sitten alkoi se  pelittään ja kunnolla... Joku täällä muuten mättää, ei mullakakaan ole tullut perinteistä 'aamujöötiä' koko aikana vaikka yleensä kahvi ja kunnon biitti nuuskaa on tehnyt tehtävänsä? Paskotaan sitten viimeistään kotona, ja kunnolla.

Me käveltiin ylimmältä hissiasemalta kukkulan huipulle ja laskettiin takana olevaan laaksoon Annupuri-keskukseen. Täällä tuuli oli tehnyt temppunsa ja lunta oli huomattavasti vähemmän kuin mihin oltiin jo totuttu. Laskeminen oli silti mukavaa ja vedettiin Bradan kanssa useampi mäki samassa paikassa. Tässä kuvaa päivästä kun Jani laskee.

Dinnerille mentiin Nisekon keskustaan paikkaan mihin kuulemma tullaan syömään kauempaakin, Hokkaidon parhaat ruuat löytyy huhujen mukaan täältä? Ruoka oli kyllä yksi parhainta mitä on tullut syötyä ja paikalliset ymmärtää tarjoilun, kohteliaisuuden ja palvelun päälle. Ilta venähti hyvässä seurassa niin pitkälle että paikka meni kiinni ja oltiin viimeiset asiakkaat, silti meitä ei ajettu ulos tai millään tavalla hoputettu lähtemään pois vaan tarjoilu pelas loppuun asti.

Kaiken kaikkiaan viikko on nyt puolessa välissä ja aika mennyt kuin siivillä. En jaksa selostaa enempää paikallisesta kulttuurista, voitte lukea siitä muualtakin. Uskomaton paikka ja uskomattomia ihmisiä näin länkkärin silmin, mitään negatiivitsta ei ole matkalle sattunut, vaan kaikki toimii kuin junan vessa. Vessasta puheen ollen paikallisista käymälöistä mitkä on kanssa aika automaatteja suihkuineen ja kuumailmapuhaltimineen, en yhdy kaverin mielipiteeseen joka kertoi että pesu tuntuu kuin joku virtsaisi hanuriin? En tiedä siitä tunteesta mitään, musta vaan tuntui siltä että vesi huuhteli kikkareet ja lämmin ilma puhalsi kuivaksi ja puhdasta tuli.

Kaupungilla ja afterikaljoilla ei olla käyty iltaisin kertaakaan. Ukot vanhoja, ja loppujen lopuksi se on samanlaista kaikkialla ja Aussien ja muiden ulkomaalaisten kanssa sekoilu ei vedä vertoja paikallisiin ihmisiin ja ruokailuihin heidän kanssa.

Lunta sataa vuorokaudessa kakskyt-viiskyt senttiä lisää, ruoka on hyvää ja halpaa, ikävä kotiväkeä, muuten kaikki hyvin!

Nipponi käy nukkumaan ja kertoo lisää ensi viikolla.

Moro!

Skipe