Joulun taikaa
Joulu, mitä se meinaa ja kuka uskoo tähän joulun sanomaan ja mihin on tultu? Lapsia kehotetaan olemaan valehtelematta, mutta viilataan niitä linssiin silti kaiken maailman tarinoilla joihin ei uskota itsekkään, moro vaan kaikki tekopyhät hippokraatit. Ollaan niin kristittyjä pari viikkoa ja kaikki on niin harrasta ja lempeää, viimeistään uutenavuonna ryvetään paskassa ja loppiaisena palataan jo arkeen, no vuoden päästä voi taas leikkiä kilttiä. Onneksi olkoon kauppiaat, lisää vaan tarpeettomia lahjoja. tuo joulumainosten tulva mikä alkaa jo lokakuussa, moro vaan. Kaupungille ei taas ollut mitään asiaa pariin viikkoon, osta osta osta mainokset joulurallatusten kera teki tehtävänsä, ei kiitos.
Miten ois kaikkien turhien lahjojen sijaan että, sekin raha käytettäs niitä oikesti tarvitseville? Lahjoituskohteita ja avun tarpeessa olevia maailmassa riittää. Voitas hankkia ainoastaa tarpeellisia lahjoja lähipiirille, tulis varmasti parempi mieli. Olla vaan keskenään, nauttia vapaapäivistä ja muistella jo mullan alla olevia, rakastaa ja pitää huolta lähimmäisistä. Ostan itse mielummin lahjoja ympäri vuotta ja yllätän läheiset, kuin nyt kun tapa vaatii? Onneksi on niitäkin jotka osaa relata ja nauttia ja viettää joulun rauhallisemmin. Tulee ilmeiseti selväksi että en ole niitä jouluihmisiä.
Tuli mieleen yksi joulun naurettavin hiteistä, onepiece college haalari? Kuka mies haluaa pukeutua potkupukuun? Ollaan vähän söpöjä ja nainen paijaa päätä kun samalla haaveilee jostain luolamiehestä. ihan oikeesti mikä mies pukeutuu niihin vauva potkupukuihin, vaikka ne ois kuin kivat päällä? Ennenkin pärjättiin vapaalla verkkareissa ja T-paidassa, olo kuin teräsmiehellä, voittamaton jätkä joka saa naisen kuin naisen, mutta silti hilluu potkupuvussa, miehekästä, kyllä??? On mullakin Super-Hessu tyylisiä kokokalsareita mitä pidän alla kalalla ja laskiessa, mutta ne ei kyllä oo kovin söpöjä piintyneineen hienhajuineen ja tuhkaluukkuineen joihin on kans saattanut piintyä kiinteät jarrutusraidat, ne kyllä riisuu hyvin äkkiä pois eikä niissä tee mieli hillua vapaa-ajalla sekuntiakaan.
Lasten asuista lisää, on mulla muuten ollut aikuisten vaipat päällä vapaaehtoisesti, mutta pelkästään huumori mielessä, ja baari-illan jatkoilla. Niistäkin loppujen lopuksi koitui pelkkää harmia, kun en aamulla päässyt omaan hotellihuoneeseen, vaipoissa kun ei ole taskuja ja huoneen avain näin ollen oli jäänyt pois. Respan väki ja portsarit kiitteli kun näkivät mut kohmelossa, vaipoissa hakemassa avainta vastaan-otosta kun samaan aikaan hotelliin oli majoittumassa lapsiperheitä. Ukko komennettiin hyvin äkkiä pois...Kiitos ja anteeksi vielä kerran!
Vai olisiko tässä pisneksen tynkää ja ens vuonna kaikilla on ihanana oloasuna vaipat, Niissäkin olisi kaikkia ihania printtikuvioita. Se ois vieläkin helpompi, rennompi ja huolettomampi asuste kuin onepiece, ku vois kusta ja paskoa alleen ja nainen ihanasti silittelis päätä jälleen kerran, mun mies, olis mukana vähän sitä luolamies-efektiäkin?
No se siitä, tuli varmaan jo selväksi mun mielipide tästäkin asiasta.
Ja sitten vielä nuo joululaulut, aika iloisia ralleja! Aamusta iltaan radiossa jollakin on kaikki päin hanuria ja linnut kuolee pakkaseen, hetken kestää elämä ja sekin synkkä ja ikävä, välillä tuntu että kyllä! Loirikin on erittäin arvostamani taiteilija, mutta nuo joululaulut 24 h on liikaa, tulis mielummin turhapuroja muutama tunti putkeen telkkarista.
Olihan meillä kuitenkin kiva joulu, ruokineen ja saunoineen kotona, eka kertaa perheenä. Pikku-likan kasvamista on ollut mahtavaa seurata ja paras joulu sen vuoksi kuitenkin ikinä.
Saatiin kavereilta ehkä komein kuusi minkä oon nähny, ja rouva jälleen kerran koristeli kodin niin että olihan tunnelmaa. Pikkasen sukuloitiin ja käyttin moikkaan kavereita ja kaverit meillä. Mutta muuten pysyttiin suurin osa ajasta ihan vaan kotosalla ja keskityttiin nauttimaan toisistamme ja hyvästä ruuasta. Ja se muuten näkyy vyötärössä... Uusivuosikin vietettiin kotona ja muistelen että en käynyt edes ulkona koko päivänä. Raketit näki ikkunastakin.
Syy tähän mun tavallista kovempaan jouluangstiin löytyy omasta päänupista. Yleensä olen jo näihin aikoihin alpeilla ja nyt laskeminen on jäänyt nolliin. Kaverit jaksaa maailmalta muistuttaa päivittäin siitä samasta asiasta minkä kuulee joka uutisissa. Lunta ois nyt ja paljon!!! Viime kausihan Ranskassa oli vähälumisin sitten viimeisen jääkauden ja nyt sitten talvi on ollut runsaslumisin miesmuistiin. Japani, Pohjois-Amerikka, Kanada.... päivittäin saan kuvia ja videoklippejä kun kaverit laskee unelmalaskuja, ei perkele että syö miestä!!! Ja on varmasti taas ollut Rouvalla kestämistä mun katseleminen, onneksi Ihana Nainen ja ymmärtää miestään.
Kävin sentään yhtenä päivänä Iso-Syötteellä testailemassa kaverin kanssa uusia monojamme, monot toimi mutta rinteet ei paljon auttanut laskukuumeeseen. Kiva päivä ulkona silti.
Onneksi tunnelin päässä näkyy lunta, ja kolmen päivän päästä olen jo Japanissa Nisekossa laskemassa vihdoinkin sitä kuuluisaa Japanin puuteria. Tiedossa inhottava työreissu kuvaamisen ja paikalliseen kulttuurin, hyvään ruokaan, laskemiseen ja kylpylöihin ym ym tutustuen, mutta jonkunhan se on tämäkin tehtävä :)
Vaikka vietänkin paljon aikaa suksilla, niin matkustelu lumen perässä on jäänyt aika vähiin. Tai miten sen ottaa, tuleehan mulla vietettyä kuukausia Ranskassa joka talvi ja siinä samalla pyörittyä Sveitsissä, Itävällassa ja Italiassa, mutta eri mantereet ja kulttuurit siinä samassa kiinostaa aina.
Reissusta päätettiin jo viime tammikuussa kun istuttiin Ranskassa mun kämpillä ja tuskasteltiin silloin lumen vähyyttä. Ajateltiin että varmistetaan puuterin pöllytys ja lähtään katsomaan onko kamujen puheissa perää? Monot siis toimii, uudet BD:n sivakat odottaa käyttöä, vaihdoin siteet vuosien tauon jälkeen Salomoneihin, on uusi ABS:n paukkureppu ja Orotovoxin piippari, Peak laittanut kuteet talven rientoihin, kaikki kamat on siis kunnossa ja äijäkin terveenä, nyt näyttää hyvältä, ja vihdoinkin mulla alkaa talvi!!!
Seuraava päivitys siis tulee nousevan auringon maasta ja uskoisin että huomattavasti iloisemmissa merkeissä, runsaan kuvituksen kera. Kestäkää siihen asti, niin minäkin.
T-Ebenezer Scrooge
