Japani - vol. 2
Jatketaanpa suurinpiirtein siitä mihin viimeksi jäätiin tai ainakin sinne päin....
18. tammikuuta vaihdettiin jälleen maisemia, Chris haki meidät aamusella autollaan ja ajeltiin tutustumaan Rusutsu -nimiseen mestaan. Keskus mainostaa itseään Hokkaidon ja jopa koko Japanin parhaana metsälaskupaikkana. Paikka koostuu kolmesta alueesta: West Mountain, East Mountain ja Mount Isolasta. Westi on huvipuiston ja hotellikompleksin kupeessa, Isola ja East muutaman kilometrin päässä. Me käytiin hakemassa hissiliput hotellilta missä ne odotti valmiina ja ajeltiin autolla East Centterille, sinne olisi päässyt myös kabiinilla joka on vedetty keskusten väliin.
Aamu käynnisty heikosti, uus paikka, huono näkyvyys ja jätkät vähän väsyneitä, kuvauksista ei meinannut tulla mitään vaikka paikasta löytyi kyllä hyvää laskettavaa. Mentiin tauolle ja vedettiin chicken curryt hetulaan.
Aurinko tuli sillä välin esiin ja elämä alkoi taas hymyileen. Nyt kun näkyvyys parani niin keskuksen hienous tuli esiin. Suoraan hisseiltä pääsi hienoihin harvakseltaan puita kasvaviin offareihin. Laskeminen oli kuin Lapissa parhaimmillaan kirkkaana päivänä tykkypuiden seassa, erona tietenkin hieman korkeammat mäet, lunta muutama metri enemmän ja maisemana Lake Toya ja sen keskeltä nouseva tulivuori ja toinen vulkaaninen tönkki Mt Yotei, joka taitaa olla alueen korkein vuori. Harvoin myös tulee laskettua bampujen seassa... Oli kyllä hauska iltapäivä ja nyt saatiin nauhallekkin jotain. Tässä teaseri päivästä.
Päivän päätteeksi menttin käymään vielä hotellilla ja siellä meitä oli vastassa pari paikan markkinoinnista vastaavaa pukuherraa. Ukot tarjos kahvit ja esitteli hotellia. Aika hulppea rakennuskompleksi, siellä oli ostoskatu, vähän kuin Siljalinen laivoissa paitsi isompaa. Kauppoja, pelisaleja, ravintoloita oli kymmeniä. Tottakai täyskokoinen liikuntahalli ja kylpylä.... Sitten isäntämme halusi viedä meidät vielä syömään. Paikan helmeen, kuuluisaan sushi ravintolaan, tietenkin.
Kun päästiin pöytään, niin paikalle tuli koko mestan toimitusjohtaja. Ukko johtaa tätä Rusutsun hotellia ja hiihtokeskuksia. Iso Pomo halusi ehdottomasti että siirrytään kabinetin puolelle ja talo pistää pöydän koreaksi. Tuntui vähän hullulta safkata seurueessa jossa arvokkaat Japanilaiset herrasmiehet on puvuissaan ja me hikisinä ja haisevina hiihtotamineissa. Ei oltu varauduttu moiseen kohteluun ja siksi vaihtovaatteet jäi matkasta, ei tuntunut häiritsevän isäntiämme.. No ruokailu kesti kauan ja olihan hauskaa, ruokaa kannettiin pöytään urakalla voin sanoa että oli herkullista, tais siinä mennä muutamia tuoppeja talon oman panimon oluttakin ja muutama puteli sakea... Japsit osaa kyllä pitää huolen vieraistaan!
Naapurihuoneessa oli näissä piireissä aika kuuluisaa jengiä, Nimbus, netissä julkaistavien laskuleffojen puuhamiehet, Eric Pollard, Pep Fujas, Andy Mahre, ja Chris Bencheter kuvausteameineen. Toimitusjohtaja sukkuloi sitten meidän ja amerikan starojen väliä. Lopuksi Johtaja tarjoutui majoittamaan meidät hotellin sviittiin, antamaan lisäksi vaihtovaatteet ja tarjoamaan muutenkin kaiken... Hetki arvottiin että olisihan siitä voinut kehkeytyä aikamoinen ralli ja hauska ilta tollasessa porukassa, mutta reippaina urheilijoina ja työmoraalin takia lähdettiin yöllä tänne Nisekoon omille kämpille kun aamulla olisi taas tarkoitus mennä kuvaamaan,ehkä tämä ratkaisu kaduttaa joskus myöhemmin :) ?
Eipä silti, johtaja on jo kiitellyt sähköpostissa vierailuamme ja kutsui meidät uusintakäynnille, Japanialaiset kun tunnetusti pitää lupauksensa, niin onhan se varma että vuoden päästä tullaan takaisin täyshoitoon!!!
Torstaina päivä valkeni pilvettömänä ja aurinko möllötti taivaalla. Me lähdettiin Janin kanssa edeltä mäkeen, Kimin jäädessä kämpille hoitamaan työasioitaan koneella. Tänään oli tarkoitus ottaa valokuvia videoiden sijaan. Bradan kanssa sitten etsittiin valmiiksi kuvauspaikkoja jotta kun Kimi saapuisi paikalle olisi homma valmiimpaa. Tietenkin mun ennestää romu selkä sitten sanoi työsopimuksen irti. Pieni vääntö väärässä asennossa sai alaselän totaali lukkoon ja pirun kipeeksi. Kun piti alkaa kuvaamaan niin meikäläinen painui kämpille lepäämään.
Pojat tuli muutaman tunnin päästä perästä ja näyttivät aika ok otoksia mitä olivat saaneet aikaan, hyvää työtä jätkillä!
Painuttiin sitten saunaan lämpö teki hyvää mun kivuille. Illan päälle sitten taas kutsu kävi syömään, tällä kertaa Green Leaf -nimiseen mestaan.
Nyt meitä emännöi paikan myyntipäälikkö, joka hovimestarin avustuksella esitteli parhaan buffetpöydän ever. Tarjolla oli tietenkin useita paikallisia herkkuja, aasialaista erikoisuuksia, lumitaskurapua, sveitsiläistä juustofondueta, lihapullia maustekastikkeessa, kanaa, lammasta, nautaa eri muodoissa... Jälkiruoka pöytä pullollaan leivoksia, suklaata, hedelmiä... Kaiken kruunasi että paikka on samalla näköalamesta ja maisemat ikkunoista oli aika hulppeat auringon laskiessa.
Taas vedettiin itsemme aika ähkyyn ja syötiin rauhassa pitkän aikaa. Lopuksi paikan alakerrasta löytyi hierontalaitos missä nätti Japanitar hieroi ensin selän normaaliin tyyliin ja lopuksi erikoisuutena 'pieksi' mut bambusta valmistetuilla kepeillä. Sainpa samaan syssyyn siis SM käsittelyn, kokemus tämäkin :) Video hieronnasta.
Perjantaina lähdettiin aamusta etsimään kuvauspaikkoja autolla. Tarkoitus oli kuvata laskua lumivyöryaitojen seassa. Lähes kaikki kuvausryhmät mitä täällä pyörii on filmannut niitä. Samanlaisia aitarivistöjä löytyy mm. alpeiltakin mutta täällä lumen määrä tekee niistä varsinaisen leikkikentän ja ne on vähän niinku the Japanin juttu. Lisäksi aitoja löytyy täällä tien vierestä eikä pelkästään vuorilta. Noin kymmenen-viidentoista metrin välein poikittainen aita joka on kerännyt valtavan lumipatjan päälleen, ja josta tipahtaa nätisti muutaman metrin aitojen väliselle kentälle, ja sama uudestaan ja uudestaan...
Ensimmäinen paikka minne mentiin oli pilalla, paikallinen TVL lapioi lumia pois aidoilta, tielle tapahtuvan lumivyöryriskin vuoksi. Ei muuta kuin jatkettiin ajelua, kunnes nappas. Löyty hieno mäki tien vierestä missä oli viisi aitariviä nätissä rinteessä johon plussana paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta.
Kamerat kuntoon ja ukot hommiin. Janin kanssa kiivettiin ylös ja minä sain luvan aloittaa. Pehmeää lunta oli paikassa vähintään riittävästi ja rinne vietti mukavan jyrkästi. Ylhäältä lähtiessä horisontti katosi heti ensimmäisen aidan jälkeen ja hyppy aidalta oli tyhjään menoa. Alastulo oli perkule vaan aivan flätti eli tasainen ja mulla pamahti heti iskarit pohjaan. Selässä tuntui kuin muuli olisi potkaissut, mutta kun vautia riitti ja kamerat pyöri niin laskin pohjalle asti hypäten kaikki loputkin neljä aitaa. Alhaalla kipu oli niin perkeleenmoinen että vihelsin pelin poikki. Katso video.
Onneksi hommasta saatiin kuitenkin kuvaajan mukaan hyvä otos ja siis päivän työt tuli tehtyä. Jani sitten pommitteli mäkeä uudestaan ja uudestaan, näytti sen verran hyvältä että pakkohan sitä oli itsekin sitten kavuta vajaa kymmenen kertaa uudestaan tönkin pääle ja laskea alas. Otin homman kuitenkin tosi varovasti, silti virhe, selkä nyt siinä kunnossa että hyvä että pystyy kävelemään. Hauska päivä silti!!
Tänä iltana meillä oli kutsu Hilton Hotel Nisekoon. Oli muuten ulospäin aika helevetin ruma rakennus, kaksikymmentä kerrosta harmaata betonia, sisällä sitten oliki vähän loisteliaampaa... Aluksi oltiin ulkona katsomassa kun joku huru-ukko eli taiteilija oli suunitellut hotellin pihalle lumiveistoksen/linnan. Siinä sitten pakkasessa kuunneltiin puheita ja otettiin sakea juhlan kunniaksi. Oli muuten aika tanakka tynnyri tuota ilolientä, paukattivat lekoilla kannen mäsäksi ja tarjoilivat aineen puukupeista.
Sitten siirryttiin sisätiloihin hotellin aulaan kuuntelemaan lisää puheita, syömään pikku tervetuliaisbuffettia ja juomaan maljoja. Varsinaisen illallisen alkuun oli reilu tunti aikaa ja painuttiin sitten siinä välissä Hiltonin Onseniin eli kylpylään. Mikäpä siinä oli hiihtopummien kelliä ensin sisällä lämpimässä mineraalilähdevesialtaassa ja painua sitten ulos raikkaaseen ilmaan jatkamaan pulikointia. Ei paha tapa hoitaa kipeää selkää lillimällä kuumassa lähteessä pikku pakkasessa tähtitaivaan alla.
Perseiden pesun jälkeen joku hotellin dirikoista esitteli meille luxushuoneita, hotellin hyvinvointikeskuksen, missä Johanseni sai tutustumisen yrttitelttaan, ja lopuksi paikan ravintolat joita oli vajaat kymmen kipaletta.
Sitten Hiltonin kehittämispäälikön kanssa sapuskalle. Rapiat kolme tuntia ja syötiin kevyt seitsemän ruokalajin illallinen, paikan ykköskokin esitellessä meille luomuksiaan.
Jos joskus jouluisin on tuntunut että on ähky, niin se on kevyttä kauraa tähän verrattuna. Vaikka paikalliset ruuat suht kevyitä mutta liika sitäkin on liikaa... jälkiruuaksi tuodut tuoreet mansikat, appelsiinit ja kiwit talon oman sorbetin kera teki jo tosi tiukkaa. Tutut suomalaiset kaverit kyseli meitä vielä kylille iltaoluelle mutta nyt oli pakko kieltäytyä ja painua kämpille, raskas päivä otti veronsa.
Lauantai oli sitten totaali vapaapäivä! Johan tässä tuli tehtyä hommia täys viikko. Käytiin amupalalla ja painuttiin takas huoneeseen makoileen. Jossain vaiheessa lähdettiin ensimmäistä kertaa tuohon keskustaan tutustumaan kylään. Kävelleskeltiin kaduilla, hengailtiin kaupoissa ja tietenkin kahviteltiin. Vaikka monesta saattaa tuntua lomalta tämmönen meininki, niin sitä se ei ole. Nyt koko viikon aikana oli ensimmäinen päivä ettei kuvattu ja ei ollut minkäänlaista aikataulua. Muuten ollaan herätty tosi aikaisin ainakin mun mittapuun mukaan ja menty pää kolmantena jalkana iltaan asti. Vapaapäivä tuli tarpeeseen.
Saunottiin, pestiin pyykkiä ja syötiin päivällistä täällä kämpillä omistajaporukan ja muiden vieraiden kanssa. Siihen päälle leffailta takkahuoneessa ja pehkuihin.
Sunnuntaina hyvästeltiin majapaikkamme North Field Lodgen väki ja lähdettiin Sapporoon, Hokkaidon pääkaupunkiin. Paikassa asuu parisen miljoonaa ihmistä ja neonvalot Nisekon kylänpahasen jälkeen oli mukavaa vaihtelua. Majoituttiin jonnekkin keskustaan, hengailtiin muutama tunti iltasella kaupungilla ja ihmeteltiin menoa. Syötiin vaihteeksi paikallista, mulla kalakiintiö on täys ja liha teki kauppansa. Täällä saa muuten vielä polttaa ravintoloissa ja baareissa ja se otti vähän kupoliin syödessä.
Käytiin sitten katselemassa keskustan kuhinoita ja oluella. On tää Japsien meininki vaan näin länkkärin silmin aika ihmeellistä. Mihin kellon aikaan vaan mm. kaupat on auki ja niistä löytyy kaikki pulverista perämoottoriin. Itse innostuin ostamaan 'aikuisten lelukaupasta' kumisen hevosnaamarin, se päässä sitten tuli hirnuttua kaupungilla. Videota tapahtumasta, mistä rakas kihlattuni varmasti ilahtuu.
Se mitä tapahtui Nisekossa, jää Nisekoon... No joo, oikeesti taas mentiin ennen puoltayötä hotellille ja taju pois alta aikayksikön, unta palloon.
Maanantaina tutustuttiin pikaisesti kaupunkiin ja käytiin mm. Sintolaistemppelissä. Rauhallinen paikka missä mekin kirjoitettiin toivomukset puulevyille jumalten toteutettaviksi ja katseltiin yhden hääparin onnea. Puhdistettiin ruumis ja suu lähteessä pahoista asioista ja oikeasti hiljennyttiin paikan harmoniasta.
Pörrättiin jossain ostoskeskuksessa tai tarkemmin eletroniikkamyymälässä, neljä kerrosta täynnä kaikkea kivaa vipstaakelia ja uusinta hilipatipippaa tekniikan alalta, Johanseni ja Öhmän tumputteli hyllyjen välissä innoissaan ku pervot pornokaupassa, mää lähinnä tylsistyneenä odottelin ulospääsyä.
Painuttiin sitten junalla keskustasta lentoaseman hotelliin missä nyt naputtelen tätä. Aamulla kuudelta herätys ja matka kohti Suomea alkaa. Ens viikko aikaa hoitaa asiat siihen kuntoon että viikon päästä ajellaan jo kohti Ranskaa ja Chamonixia ja seuraava päivitys tulee sieltä.
Summa summaramun. Reissu oli mahtava, ja vahvisti ammatinvalintakysymyksen, oikealla tiellä ollaan. Vaikka meikäläisen hommissa ei tarvitse turvautua sijoitusneuvojan apuun, ja palkka näissä töissä on varsin kehno, niin vastapainona tämä matkustelu, laskeminen, uudet maat ja kulttuurit, ihmiset, kaverit keiden kanssa jaan kokemukset korvaavat kaiken mammonan. Nytkin ollaan syöty viikko hienoissa paikoissa, laskettu uskomattomissa maastoissa, tutustuttu hienoihin persooniin, jaettu ilot kamujen kanssa...
Tuotoksia tältä reissulta voi seurata kevään aikana MAXsport.tv:n lähetyksistä mitä pyörii maaliskuun puolenvälin tienoilla MTV3 Maxilla.
Suosittelen erittäin lämpimästi matkustamista hiihdon merkeissä Japaniin, Maastahan löytyy useita paikkoja missä lasketella, nytkin useita kavereita on etelässä Hakubassa, minne meidänkin oli jossain vaiheessa tarkoitus mennä, mutta aika tuli vastaan.. Suomesta tänne järjestää valmismatkoja ainakin Elämys-matkat. Maa on erittäin turvallinen, lunta valtavia määriä ja ihmiset enemmän kuin ystävällisiä. Mää en oo Lonely Planet tai Madventures -kirjailija, joten ottakaa enemmän selvää itse, tutustustukaa maahan ja lähtekää reissuun!
Nyt menee silmät kiinni, Histamiini käy koisaan.
