25.07.2010 klo 13:34
Hassulta tuntuu, että urologikin voi ilahtua vauvauutisista. Tai ehkäpä tämä uutinen kuuluukin enemmän toiseen pätevyyteeni- andrologiaan. Siis lapsettomuuden pohtiminen!
Loma alkoi vauvauutisten merkeissä. Kaksi miestä, joille olin tehnyt kevään aikana sterilisaationpurkuleikkauksen, ilmoitti heidän puolisonsa tulleen raskaaksi! Voiko paremmin loman aloittaa. Uutinen oli todella mukava palkinto tehdystä työstä ja työn onnistumisesta. Se ilmanmuuta kannustaa jatkamaan.
Edellisessa kirjoituksessani selitin seikkaperäisesti miten sterilisaatio tehdään ja nyt olen iloinen siitä, miten sterilisaation voi purkaa onnistuneesti. Aika absurdia, vai mitä? Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole kannustaa miehiä suinpäin tekemään sterilisaatiota sillä verukkeella, että ko. toimenpide voidaan purkaa. Olen joskus leikkimielisesti sanonutkin, etten pura koskaan itse tekemääni sterilisaatiota. Ja tähän saakka lausahdus on onneksi pitänyt paikkansa. Tottakai sterilisaatioon mennessä pitää olla vakuuttunut siitä, että haluaa lopunelämää olla steriili eli hedelmätön. Elämä on kuitenkin arvaamatonta ja kaikkiin tilanteisiin ei osaa eikä voi varautua ennakkoon, vaikka kuinka tarkkaan miettisikin. Ei voi tietää esimerkiksi, että tsunami vie lapset. Onneksi sterilisaation purkamisen päätös ei yleensä ottaen ole näin dramaattista, vaan useimmiten kyseessä on uusi suhde.
Sterilisaation purkaminen on toimenpiteenä täysin eri luokkaa kuin varsinainen siemenjohtimien katkaiseminen. Se on erittäin vaativa mikroskooppinen toimenpide, joka kestää useamman tunnin. Siinä siemenjohtimen päät liitetään uudelleen yhteen mikroskoopin 14-kertaisen suurennoksen alla hiustakin ohuemmalla langalla. Toimenpide on vaativa. Tuloksista ei voi antaa takuita. Karkeasti sanottuna noin 90%:lle miehistä saadaan siittiöitä siemennesteeseen ja puolet heistä pystyy hedelmöittämään puolisonsa yhdynnässä. Ongelmana on yleensä se, ettei siemennesteen laatu sterilisaation purkamisen jälkeen vastaa normaalia. Useimmiten siittiöiden määrä jää liian alhaiseksi ja siittiöiden liikkuvuus ei ole riittiävä hedelmöittämiseen. Lisäksi siemennesteeseen voi ilmaantua siittiö vasta-aineita, mikä puolestaan voi vaikuttaa hedelmöittymiseen. Kuitenkin merkittävin sterilsaationpurun jälkeiseen hedelmällisyyteen vaikuttava tekijä on sterilisaation ja sen purun välinen aika sekä puolison ikä. Mitä lyhyempi aika sterilisaatiosta on kulunut, sen paremmat ovat tulokset. Nainen on hedelmällisin alle 40 vuoden ikäisenä.
Mitäpä siis voi muuta todeta kuin, että miettikää tarkkaan miehet haluatteko tehdä itsenne hedelmättömiksi. Ja toisaalta jos kadutte päätöstä, purkaminen on mahdollista!
Toivotaan onnea juuri alkaneille raskauksille! Tämä on PARAS PALKINTO tehdystä työstä ja kannustaa jatkamaan välillä niin epätoivoiseltakin tuntuvalla tiellä : )
Kommentit (0) - kommentoi ja arvostele
09.07.2010 klo 13:46
Mikä ihmeen vasektomia? Aika moni mies tietää kyllä, mistä on kyse. Miehen sterilisaatiosta eli siemenjohtimen katkaisusta. Joskus aiemmassa blogissa pohdin asiaa päätöksen tekemisen kannalta. Milloin se kannattaisi teettää?
Sain kommentteja, että kirjoitin asiasta arvostelevaan sävyyn, vaikka se ei pohjimmainen tarkoitus ollutkaan. Ne miehet, jjotka ovat asian tiimoilta vastaanotollani käyneet, tietävät kyllä, ettei minulla ole tarkoitus tässäkään asiassa asettua Jumalan paikalle. Toki toivon, että mies on tehnyt vankkumattoman päätöksen asiassa ennen toimenpidetta, eikä sterilisaation purku tulisi missään tilanteessa kysymykseen.
Viime viikolla tein pari sterilisaatiota. Siinä samalla jututin miehiä, kyselin, mitä tiesivät toimenpiteestä ennen vastaanotolleni tuloa. Yleensä ne potilaat, jotka käyvät vastaanotollani toimenpidettä edeltävästi tietävät, mitä toimenpiteessä tulee tapahtumaan. Viime viikkoisista potilaista toinen tuli terveyskeskuslääkärin lähettämänä. Hänellä ei juurikaan ollut tietoa toimenpiteen kulusta. Hän oli yrittänyt internetistä löytää tietoa, mutta totesi, että sitä löytyy varsin vähän. Joten päätin kirjottaa toimenpiteenkulusta.
Todennäköisesti suurin osa urologeista tekee toimenpiteen samalla tavalla. Mikäli sterilisaatiota miettii, on hyvä keskustella asiasta joko yleislääkärin tai urologin kanssa. Toimenpidettä varten täytetään varsinainen Sterilisaatio 1 lomake, joka voi toimia myös lähetteenä urologille.
Toimenpiteeseen tullessa on tietenkin oltava selkeästi käsitys siitä, että oma hedelmällisyys päättyy toimenpiteen jälkeen. Siemenjohtimen katkaisun seurauksena, erittäin pienelle osalle potilaista, voi kehittyä pitkäaikainen kiveskipu. On varsin harvinaista, että siemenjohtimet jouduttaisiin tämän kivun vuoksi yhdistämään uudelleen. Siemensyöksy pysyy muuttumattomana toimenpiteen jälkeen, sillä erite tulee pääosin muualta kuin kveksistä, se tulee pääosin siemenrakkuloista ja eturauhasesta. Siemennesteeseen erittyy kiveksistä melkein pelkästään siittiöt. Siemenjohtimien katkaisu ei myöskään vaikuta kivesten hormonitoimintaan. Siittiöitä muodostuu edelleenkin kiveksissä, mutta ne tuhoutuvat kiveksessä ja lisäkiveksessä oman solukuolemamekanismin ansiosta.
Toimenpidepäivän aamuna on hyvä käydä suihkussa ja raakata karvoitus kivespussin iholta. Itse teen toimenpiteen ns. veitsettomällä tekniikalla. Tunnustelen ensin siemenjohtimen, se tuntuu samalta kuin al dente spaghetti. Tämän jälkeen pidän johtimen tukevasti kiinni peukalon ja etusormen välissä. Sitten ihonalainen kudos puudutetaan. Siemenjohtimen pitkästä kulkureitistä nivuskanavan kautta rakkularauhasiin virtsarakon taaksen johtuen, toimenpiteen aikana tuntuu alavatsalla epämiellyttävä tuntemus. On täysin yksilöllistä, kuinka hankalana kukin mies tämän tuntee. Olenpa jonkun kuullut sanovan, että se tuntuu samalta kuin olisi saanut potkun kiveksiin. Valitettavasti pystyn kuvailemaan tunnetta vain muiden kertomusten yhteenvetona. Varsinaisella leikkausalueella tuntuu ainoastaan koskettelua, terävätunto häviää puudutuksen myötä. Puudutuksen jälkeen iho avataan tylpästi ja tartutaan siemenjohtimeen, joka vedetään esiin ja paljastetaan usean kalvon peitosta. Siemenjohdin on hyvin venyttyvä ja periksi antava. Kun siemenjohdin on paljastettu, siitä katkaistaan noin sentin pala. Minulla on tapana sitoa molemmat päät langalla sekä laittaa ne vielä lenkille. Lopuksi iholle tulee yksi ommel sulavasta langasta.
Toimenpide sinällään on helppo. Jälkitoipuminen kestää vähintään pari viikkoa. Kivespussin iholle tulee mustelmaa ja turvotusta sekä kipua. Joskus kiveskin turpoaa. Voi kehittyä jopa kivestulehdus, joka vaatii antibioottihoidon. Kuukaudessa turvotus ja kipu pitäisi olla jo lähes poissa. Uimista ja saunomista on syytä välttää pari viikkoa, jolloin haava paranee ja ommelmateriaali sulaa. Siemensyöksyä olisi myös syytä välttää viikon ajan toimenpiteen jälkeen.
Ehkäisystä on huolehdittava siihen saakka, kunnes siemenneste on tutkittu ja todettu ettei siittiöitä enää ole. Siemennestenäyte tutkitaan noin 3 kuukauden kuluttua ja mikäli siinä ei ole siittiöitä, mies todetaan steriiliksi ja ehkäisyn voi lopettaa. Jos siemennestenäyte tutkitaan ennen 3 kuukautta, olisi hyvä olla vähintään 25 siemensyöksyä ennen siemennesteanalyysiä.
Sterilisaatio on erittäin varma ehkäisykeino. Raskaudet tulevat yleensä alkuvaiheessa suojaamattomassa yhdynnässä, kun siemennestettä ei ole tutkittu sterilsaation varmistamiseksi. Joskus myöhäisvaiheessakin voi vielä ilmaantua raskauksia, tällöin on voinut tapahtua siemenjohtimien yhteenkasvaminen. Tämä on kuitenkin erittäin harvinaista. On kuitenkin muistetttava, ettei mikään ehkäisykeinoista ole 100%.
Ja laithan ne lääkärinkin työtä ohjaavat:
Jokaisesta Suomessa raskauden keskeyttämisestä annetun lain nojalla suoritetusta raskauden keskeyttämisestä ja steriloimislain nojalla tehdystä steriloimisesta on tehtävä vahvistetun kaavan mukainen ilmoitus (lomake AB 4 + ST 2) Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Ilmoituslomake on lähetettävä yhden (1) kuukauden kuluessa suoritetusta raskauden keskeyttämis-
ja/tai steriloimistoimenpiteestä.
Huolehtikaamme itsestämme kesälomallakin! Mukavia kesäisiä päiviä...
ja anteeksi teksti näkyy yhtenä pötkönä, vaikka kappalejakojakin tein!
Kommentit (1) - kommentoi ja arvostele
21.06.2010 klo 19:02
Toukokuussa päätin, että nyt olen ahkera ja päivitän blogiani pari kertaa kuussa. Niin se vierähti toukokuu tanssinpyörteissä ja melkeinpä kesäkuukin. Niinpä nämä päätölset. Yritän taas luvata.
Olen pyöritellyt aihetta prostatasyöpä ja sen toteaminen mielessäni. Miten kirjoittaisin? Kirjoittasinko PSA mittauksesta? Ketä se kiinnostaa? Kuuluuko lukijakuntaani sen ikäisiä miehiä, jotka miettivät PSA:n mittaamista.
Täytyy sanoa, että työni pyörii aikalailla PSA arvon ympärillä. Se on siis laboratoriokoe, joka tavallaan kuvastaa eturauhasen tilaa. PSA on siis prostata (=eturauhanen) spesifinen antigeeni ja sitä on miehellä verenkierrossa. Sille on olemassa ikäspesifiset viitearvot ts tietynikäisellä miehellä se jotain tiettyä tasoa. Nuoremmillä se on matala ja nousee iän myötä. Lisäksi mitataan vapaata PSA:a ja suhdetta. Näistä pitäisi pystyä päättelemään mm. onko kohonneen arvon taustalla hyvänlaatuinen liikakasvu vai pahanlaatuinen tauti eli syöpä, vai onko mahdollisesti kyse tulehduksesta tai virtsaamisongelmista? Joskus äärettömän suuresta eturauhasesta. Mutta kaikenkaikkiaan PSA on varsin huono mittari! Eniten ihmiset mieltävät sen syöpäkokeeksi. Ja poikkeava arvo saa miehet vapisemaan. Eikä tietenkään suotta. Kukapa haluaisi itselleen syövän.
Suurimmaksi osaksi työpäiväni täyttyvät PSA arvon tulkinnasta ja eturauhasen neulanäytteiden otosta. Ja harmikseni syöpädiagnoosin kertomisesta ja hoidon suunnittelusta. Joskus uutinen voi olla positiivinenkin eli syöpää ei löytynytkään! Suomessa eturauhassyöpään sairastuu yli 5000 miestä. Se on miesten yleisin syöpä.
Kuitenkin minua mietityttää monesti se, että onko arvon määrittäminen aina paikallaan. Onko ollut kovin välttämätöntä määrittää PSA oireettomalta dementoituneelta 86 vuotiaalta mieheltä? Ja kun saadaan poikkeava lukema, on jonkun tehtävä päätös jatkotutkimuksista. On pakko lähettää potilas erikoislääkärin arvioon. Onko erikoislääkäri sitten oikeutettu tekemään päätös näytteiden ottamisesta tai ottamatta jättämisestä? Muuttaako eturauhassyövän toteaminen ylipäätään monisairaan vanhuksen elinaikaa, tuskin! Kuitenkin myös erikoislääkäri miettii päänsä puhki mitä on järkevä tehdä. Pieni viaton syöpä, hyötyykö vanhus siitä mitenkään, että kuulee sairastavansa kilttiä syöpä, joka ei välttämättä lyhennä tai toisaalta ei pidennäkkään hänen elämäänsä. Mitä hän ymmärtää selityksistä? Diagnoosin kuulemisen aiheuttama masennus tai viimeistään hormonaalisen hoidon aiheuttaman testosteroivajeen seurauksena voi ilmaantua mielialan laskua ja masennusta. Mikä parempi?
Nyt pidätte minua raakalaisena! Miksi ei olisiaiheellista todeta syöpä ja hoitaa se asianmukaisesti? Ainahan syöpäepäily pitää tutkia viimeiseen saakka ja tietenkin myös hoitaa. Mutta toisin on eturauhassyövän kohdalla. Ikääntyessään eturauhassyövän riski kasvaa ja 80 vuotiaalla jopa joka 3. miehellä on eturauhassyöpä ilman, että se koskaan tulisi vaikuttamaan heidän elinajan pituuteen tai aiheuttaisi virtsaamisoireita tai muitakaan oireita. Ruumiinavaustutkimukset ovat osoittaneet, että jopa 6%:lla johonkin muuhun syyhyn kuolleista miehistä on todettavissa ruumiinavauksessa eturauhassyöpä. Siis pääsääntöisesti eturauhassyöpä on kiltti ja oireeton tauti, joka ei vaikuta elinaikaan ja vain aniharva kuolee siihen. Sen sijaan eturauhassyövän hoito aiheuttaa paljonkin elämänlaatua laskevia ongelmia, kuten virtsankarkailua, erektio ongelmaa jopa impotenssia.
Lääkärihän on koulutettu siihen, että tauteja etsitään ja tutkitaan. Lopulta hoidetaan ja aina halutaan parantaa potilas. Mutta altistaako liian matalan riskin syövän saanut mies raskaille hoidolle ja näin mahdollisesti ylihoitaa potilasta. Vai mieluummin jättää turhat tutkimukset sikseen? Niin mitenpä neuvoa potilaita ja kollegoita, jotka painiskelevat PSA mittauksen ja mittaamattomuuden välimaastossa. Saman ongelman kanssa painiskelen itsekin viikottain.
Kunpa tietäisin? Iso seulontatutkimuskaan ei päästänyt pälkähästä. Sen tiedän, että oireiset miehet on aina tutkittava kunnolla. Erityisesti sitkeät virtsaamisvaivat, joihin ei tule helpotusta lääkityksellä. Nuorten ja työikäisten oireisten miesten kohdalla ei tarvitse empiä. Jossakin vaiheessa se ensimmäinen PSA olisi kuitenkin mitattava. Mikähän se ikä mahtaisi olla? Ehkäpä tuossa 50 tiennoilla, jos siihen saakka on ollut oireeton. Sen sijaan tarviiko jokaisen iäkkään miehen PSA mitata? Jospa vaikka tunnusteli eturauhasta ja arvioisi miltä se tuntuu ja kysyisi oireet. PSA viidakko on hankala. Jos on vaikea luottaa omaan lääkärin PSA arvon mittaamisessa, niin on järkevä hakeutua urologin juttusille.
Miksi otsikko oli elämän rajallisuus? On hyvä muistaa, että eturauhassyöpäänkin voi kuolla. Joskus eturauhassyöpä on yllättävä ja aggressiivinen, oireista kannattaa puhua ja kertoa hoitavalle lääkärille. Ennakointi on poikaa! Toisaalta joskus aggressiivisen kuuloisesta eturauhassyövästä voi selvitä. Siitä meillä on hyvänä esimerkkinä taudistaan avoimesti kertonut julkisuuden henkilö.
Elämänrajallisuus kosketti tänään ikäistäni työtoveria, joka menehtyi laajaan aivoverenvuotoon. Kirjoitus on hänen muistolleen: kiitokseksi ajasta, jonka olen saanut viettää kanssasi avoimessa ja ammattitaitoisessa seurassa potilaiden parhaaksi. Hän nukkui pois, kun päivä oli pisin täällä pohjoisessa. :´´´´´(
Kommentit (1) - kommentoi ja arvostele
08.05.2010 klo 23:40
Tänään vietettiin lapsettomien lauantaita. Se on vuosittain äitien päivän aattona. Simpukka ry, lapsettomien tuki, järjesti tilaisuuden Kirjailija talossa Helsingissä. Minulla oli kunnia olla tilaisuudessa puhumassa miehen hedelmällisyydestä. Opin siellä paljon! Kaksi isää, lapsettomuus ongelmissa painivaa, oli rohjennut tulla yleisön eteen puhumaan ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Minulle oli itse asiassa yllätys, kuinka paljon mies ajattelee sitä, ettei ole mies, kun ei pysty siittämään lasta. Minä urologina en ole asiaa ajatellut tuottavuuden kannalta vaan enemmänkin miehisten ominaisuuksien kannalta. Kuten on machompaa, että on miehekäs olemus, massiiviset lihakset, toimiva peli ja kyvykäs. Siis enemmänkin testosteronin kannalta. Niin, sitten mieleeni juolahti Klinefelterin syndrooma, joka on kromosomi poikkeavuus, johon kuuluu sekä matala testosteroni pitoisuus että alentunut hedelmällisyys. Kuitenkin mielestäni myös he ovat miehiä. Niin miten siis miehen voi määritellä. Kukin määrittelee asian omista lähtökohdistaan, urologi omistaan, psykologi omistaan, kulttuuriantropologi omistaan kuten myös lapseton mies omistaan. Mikäpä tässä on siis urologi /andrologi sen kummemmassa asemassa luomaan mitään määritelmää. Vaan keskittyy miettimään ihan rauhassa miehen hedelmällisyyttä. Asia on arkaluonteinen. Joissakin kulttuureissa ei edes hyväksytä, että mies voisi olla hedelmätön. Enkä tiennyt edes itsekään sitä ennen eilistä, että myös oma veljeni voi olla niin tietämätön. Ajattelee alkavan raskauden riippuvan vain naisesta. Veljeni mielestä mies on kuulemma aina valmis...siinä vaiheessa otsasuoneni oli jo aika pullea. Onneksi mies asuu Pohjois-Norjassa. Säästyttiin enemmiltä vaurioilta. Henkisestä kidutuksesta puhumattakaan. Valaisin rakasta velipoikaani, että lapsettomuuden syy/vika on yhtä usein miehessä kuin naisessakin, tai sitten molemmissa ja noin 10%:lla syy lapsettomuuteen ei selviä koskaan. Lapsettomia pareja on tuhansia. Hoitoja annetaan vuosittain yli 8000. Joten me kaikki taidamme tuntea ainakin yhden parin, joka kamppailee asian kanssa.
Mitä voisin miehille hedelmällisyydestä kertoa. Miehen hedelmällisyys on heikentynyt vuosien saatossa, spermanlaatu huononee. Sperman laadussa olemme laskeutuneet jo tanskalaisten miesten tasolle (kuten jääkiekossakin!). Mistä kaikki johtuu! Elintaso, ympäristö myrkyt ja äitien raskaudenaikaiset tavat, ehkä osaltaan tilannetta selittävät. Mitä voimme tehdä? Voimme elää normaalia terveellistä elämää.
Alkoholi on suora toksinen MYRKKY kivesten siittiötuotannolle! Tupakka samoin. Puhumattakaan huumeista. Tiesitkö, että marihuana vaikuttaa suoraan aivolisäkkeeseen ja sitä kautta testosteroni tuotantoon. Testosteronia tarvitaan miehisten ominaisuuksien ylläpitoon. Mutta myös siittiötuotanto tarvitsee riittävän korkeaa kiveksensisäistä testosteronipitoisuutta. Kokaiini on myös myrkky, joka heikentää hedelmällisyyttä. Voidaan todeta, että jatkuva altistuminen myrkyille heikentää hedelmällisyyttä.
Myös ylipainon tiedetään heikentävän hedelmällisyyttä, sekä miesten että naisten. Pitäisi olla stressitön. Eikä käyttää hedelmällisyyttä alentavia lääkkeitä. Siis tässäkin asiassa pitää osata suorittaa ilman paineita. Se on nykyihmisen kohtalo. Valittaa saa ja masentua. Mutta on varottava masennuslääkitystä, sillä se voi aiheuttaa erektio-ongelmia tai viivästyttää siemensyöksyä. Lapsettomuus ongelmissa kieriskelevän miehen erektio-ongelmiin ja riittämättömyyden tunteeseen ei pidä mennä popsimaan testosteronia. Se on kuin aloittasi ehkäisy pillereiden syönnin. Olo voi olla kyllä machompi ja pelikin tykittää ehkä paremmin, mutta oma siittiötuotanto loppuu siihen.
Ei voi todeta muuta kuin, että geeneillemme emme voi mitään, sairauksia ei voi valita, mutta olemme elämäntapojemme orjia!
Niin makaat kuin petaat!
Kommentit (0) - kommentoi ja arvostele
02.03.2010 klo 16:05
Aika utopistiselta kuulostava juttu, vai mitä? Ja kieltämättä hassuja mielikuviakin herättävä. Olisko pippeli sitten kipsattuna?? Mutta ei tämä niin epätavallista kuitenkaan ole kuin luulisi. Penis voi todellakin murtua. Jos täydessä erektiossa olevaa penistä taivutetaan, murtuu paisuvaista ympäröivä kalvo. Japanilaiset miehet kuulemma kärsivät yllättävän paljon peniksen murtumista, koska he laukaisevat aamuerektionsa kääntämällä penistä kohti varpaitaan. Höh!Tyypillinen vammamekanismi on se, että täydessä mieskunnossa oleva penis osuu häpyluun reunaan voimalla ja taipuu, jonka seurauksena peniksen paisuvaiseen kohdistuu kova paine ja kalvo repeää. Kovakalvon repeämisen seurauksena paisuvaisiin pakkautunut veri vuotaa ulos ja erektio lopahtaa samantien. Esinahan alle tulee reilu turvotus ja mustelma. Mutta välttämättä päällepäin ei näy mitään. Riippuu täysin vamman laajuudesta. Verta voi vuotaa ulos myös terskasta tai virtsaputkesta. Tuolloin vamma on jo aika laaja ja todennäköisesti myös virtsaputki on revennyt. Tilanne voi olla todella dramaattinen.
Tällaisen tilanteen sattuessa on syytä hakeutua lääkärin vastaanotolle päivystyksellisesti. Lääkärille on parempi kertoa totuus tapahtuneesta eikä tyyppitarinaa "liukastuin suihkussa saippuaan ja penis osui suihkukaapin seinään". Yleensä tällaisissa tilanteissa ollaan nolojen tilanteiden herroja. Uran varrella on nähty monenlaista, mm. miehiä pahoilla teillä vieraassa kaupungissa vamman iskiessä. Ei voi mitään, vamma kannattaa ja pitää silti hoitaa asianmukaisesti. Tämä vamma kuuluu niihin harvoihin päivystykselllisiin urologisiin ongelmiin.
Urologikunnassa maailmanlaajuisesti ollaan monta mieltä pitääkö kirurginen korjaus tehdä välittömästi vai voidaanko odottaa muutama päivä. Minun käsitykseni mukaan vamma tulisi korjata välittömästi, jolloin kudosvaurio on helpommin paikallistettavissa ja korjattavissa. Paisuvainen ommellaan ja tarvittaessa myös revennyt virtsaputki. Ennen leikkausta voidaan toki tehdä ultraäänitutkimus, jolla voidaan arvioida vammaa ja sen laajuutta. Tosin ultraäänilaitteen erotuskyvyllä on tässä suuri merkitys. Uusilla hienoilla ultraäänilaitteilla vammaa voidaan arvioida todella tarkasti. Mutta eihän se vammaa korjaa kuitenkaan, vaan veitsi. Vamma paranee hitaasti ja alkuun erektio saattaa olla heikko, koska paisuvainen vuotaa. Eikä sen vuoksi saada entisenlaista verentungosta peniksessä aikaiseksi. Vähitellen kuukausien kuluessa erektio yleensä alkaa toimia. Pieni riski on, että vamman seurauksena syntyy potenssi ongelmaa. Arpihan paisuvaiseen jää, joka saattaa tarkoittaa sitä, että sama kohta voi vaurioitua entistä helpommin uudestaan. On ajateltu myös, että tällainen vamma voi johtaa myöhemmässä vaiheessa ns. Peyronien taudin kehittymiseen. Tarkkaa varmuutta tästä ei kuitenkaan ole.
Olkaahan pojat varovaisii liukkailla keleillä!
Kommentit (0) - kommentoi ja arvostele
