Saksalaista ylivoimaa
Istuskelen sohvallani ja katselen arviolta 700.000 suomalaisen tavoin jalkapallon maailmanmestaruusottelua Saksa-Ghana. Tämä on itse asiassa jo noin kolmaskymmenes näkemäni ottelu vajaan parin viikon aikana. Kun tuohon lisätään vielä muutama Veikkausliigaottelu, niin täytyy vaan toivoa, että olen myös oppinut jotain lajista nimeltä jalkapallo.
Saksan on voitettava, jotta he pääsisivät lohkostaan jatkoon. Näin on käynyt aina reilun 70 vuoden aikana, kun kisoja on järjestetty, joten jätän jännittämisen muille. Ryhdynpä siis tarkkailemaan kentällä olevia pelaajia.
Päävalmentaja Löw on nimennyt kannattajien riemuksi avauskokoonpanoon kärkipelaajaksi brasilialaisen Cacaon. Aivan oikein, pelaaja on syntynyt Brasiliassa, mutta sai Saksan passin vuosi sitten ja näin mies on valmis kajauttamaan ennen ottelua kameroiden edessä ”Deutschland, Deutschland yber alles…”.
Toinen mielenkiintoinen nimi saksalaisten kokoonpanossa on ovela kymppipaikan taituri, Mesut Özil. Onpas miehellä sulava liike ja pehmeä kosketus. Ei nimi miestä pahenna, mutta ei kyllä ulkonäkökään ole ihan perinteistä sakemannia. Miehen palveluksista oli viimeiseen asti kiinnostunut myös Turkki, josta sekä nimi, että sukujuuret ovat peräisin.
Jotta kuva hyvin pelaavasta Saksan maajoukkueesta menisi vieläkin monimutkaisemmaksi, otan esille vasempana puolustajana pelaavan Jerome Boatengin. Tumman atleetin syntymämaa on kuin onkin Saksa, mutta silti mies tekee tässä ottelussa erikoista MM-kisahistoriaa. Hän on kaikkien aikojen ensimmäinen pelaaja, joka kohtaa MM-lopputurnauksessa kentällä oman veljensä!
Vielä toisen jakson alussa Ghana pitää pelin tasoissa, mutta Saksahan loppujen lopuksi voittanee nämäkin kekkerit. Yksi Ghanan keskikentän avainpelaajista kantaa selässään nimeä Prince. Jotta juttuni menisi mahdollisimman monimutkaiseksi, pelaajan virallinen nimi on Kevin-Prince Boateng, mutta paidan selkään varmaan saa laittaa myös etunimiä. Tai lempinimiä ja vaikkapa taiteilijanimiä.
Boatengin veljekset siis kirmailevat toisiaan vastaan, toisen edustaessa isänmaana Saksaa, toisen Ghanaa. Tämä on mahdollista, koska pelaajien syntyperän tai vanhempien kansalaisuuksien tai ehkäpä lieventävien asianhaarojen vuoksi pelaajat tosiaan voivat valita edustamansa maan.
Maali! Saksa teki 59.minuutilla sen, minkä sen pitikin historian velvoittamana tehdä. Osuman viimeisteli tietysti taitava Özil.
Kyllä täytyy sanoa, että Saksa on taas kuin kone. Maassa on 6,5 miljoonaa rekisteröityä pelaajaa ja täytyyhän siitä määrästä toki saadakin jalkeille hyvä joukkue. Jos joltain pelipaikalta puuttuu tarpeeksi taitava pelaaja, voi aina katsella edellisten esimerkkien tavoin myös aidan toiselle puolelle.
Boatengin veljekset eivät muuten ole puhuneet toisilleen kuukauteen mitään, sillä Jerome mököttää kaikkien muiden saksalaisten tavoin Kevin-Princelle hänen telottuaan Saksan nimekkäimmän pelaajan, Michael Ballackin ennen kisoja pelikyvyttömäksi. No, toivottavasti ottelun jälkeen veljekset pehmenevät ja sopivat riitansa.
Ottelua on vielä kymmenen minuuttia jäljellä. Saksan keskikentällä pelaa upeasti juuri Ballackin poissaolon takia joukkueeseen noussut Sami Khedira. Aivan, tunisialaisesta verestään huolimatta hän on valinnut Saksan paidan.
Onneksi Löw heittää vielä kentälle suosikkipelaajani Pjotr Trochowskin. Tuo Puolassa Miroslav Klosen ja Lucas Podolskin tavoin syntynyt keskikenttäpelaaja on iskenyt silmiini pelatessaan perinteikkään HSV:n riveissä.
Vielä kun näkisin Mario Gomezin pääsevän tykittämään loppunumerot, mutta eipä taida tapahtua. Valmentaja määrää jugoslavialaissyntyisen Marko Marinin lämmittelemään ja näyttää siltä, että Saksa tyytyy varmistelemaan 1-0 voittoaan.
Joka tapauksessa, upeaa saksalaispeliä, vaikka lopputuloksenhan me kaikki tiesimme etukäteen!
