Matkasuunnitelma Brasiliaan tai Puolaan
Ollessani nuori ja innokas valmentaja vuonna 1990 kuuntelin hämmentyneenä professori Pekka Luhtasen esitelmää. Hän oli koonnut tilastoja suomalaisten joukkueiden kansainvälisistä otteluista ja johtopäätös oli, että Suomi selvittää tiensä arvokisoihin (MM- tai EM-lopputurnaus) vuonna 2014. Ajattelin, että en helvetti jaksa odottaa!
Nyt, kun olen innokas ja yllätyksekseni edelleen varsin nuorekas valmentaja, olen varma jaksamisestani. Nuo kisat järjestetään Brasiliassa ja mikäpä meille suomalaisille olisikaan mukavampaa, kuin aloittaa kansainvälinen glooria juuri futiksen emämaassa?
Onneksi en ole vielä varannut lentoja Sao Paoloon, koska perjantaina tapahtuneet EM 2012 arvonnat saattavat musertaa tunnustetun professorin ennustukset. Karsinta-arvonnat eivät voi koskaan olla lottovoitto pienelle maalle, mutta lähellä ollaan. Pitäisikö sittenkin suunnitella matkaa Puolaan ja Unkariin jo vuonna 2012?
Hollannin nappaaminen ensimmäisestä korista antaa monia positiivisia signaaleja. Hyökkäävänä joukkueena oranssipaidat tietävät myös pelitapansa tuomat riskit. Mikäli Hyypiä tekee ottelun ensimmäisen maalin upealla puskulla voi vastaisku tuottaa ratkaisevan takaiskun omiin. Toisaalta suomalaiset pelaajat ja valmentajat ovat jo vuosia ammentaneet oppia juuri Hollannista ja siten yllätyksiä ei liene juuri luvassa. Kolmas positiivinen asia on sataprosenttisen varma 37.000 kannattajan kotikatsomo!
Samankokoinen katsomo, tosin yhä enemmän ilman lippuja jättiskriineiltä seuraavia kannattajia tuo kakkoskorin Ruotsi. Pääsemme vihdoin antamaan potut pottuina yhtä aikaa kaikkien mahdollisten lajien viime hetkien epäonnelle otteluissa länsinaapuriamme vastaan. Ruotsi on kova joukkue, mutta ei ehkä sittenkään aivan suuruuden kunnossaan.
Suurimman ongelman tuottaneekin Moldova. Tuntematta suuremmin maata, olen kuitenkin kohdannut pari seurajoukkueita ja valmentanut myös paria pelaajaa. Jos jonkun kansallisuuden ominaisuus on sinnikkyys, taistelu ja ärsyttäminen, niin kyse on moldovialaisuudesta. Älä odota helppoa peliä.
Nuo kaksi jäljelle jäävää vastustajaa ovat Unkari ja pisteautomaatti San Marino. Unkaria emme voi tietenkään sivuuttaa pelkällä sivulauseella, vaikka sen suuruuden päivät sijoittuvatkin Helsingin olympialaisten aikagategoriaan. Unkarissa on syvälle juurtunut jalkapallokulttuuri ja vaikka talousongelmat ovat musertaneet myös tuota kivijalkaa, osaavat magyaarit taatusti pelata.
Muistatko karsinnat, joista Suomi oli historiallisesti jo menossa jatkokarsintaan? Sitten Unkari teki lopussa yhden onnekkaan maalin…
