Kun kulttuuri saapuu
Kun kulttuuri saapuu…
Me urheiluihmiset keskustelemme hyvin usein urheilukulttuurista ja siitä, onko sitä ja kuinka paljon sitä on? Voimme myös pohdiskella, mitä se on ja kuinka sen huomaa?
Lähtiessäni 90-luvun alussa kotikaupungistani Oulusta, olin vakuuttunut, että jalkapallokulttuuri teki vielä tulemistaan. Nyt, noin kaksikymmentä vuotta myöhemmin Suomessa on selkeitä futiskulttuurin piirteitä ja myös kotikaupunkiini on kasvamassa ilmapiiri, jota voisi kutsua jalkapallokulttuuriksi.
Viimeisen pienen, mutta niin vahvan todisteen kuulin tyttäreltäni puhelimen välityksellä bussiimme palatessamme vierasottelusta Turusta.
Monican pappa oli ostoksilla kaupunginkeskustassa, kun kerjäläinen (merkki kulttuurikaupungista?) tulee nykäisemään takista. ”Voisiko Herra ystävällisesti auttaa köyhää eurolla?” Vaikka valtakunnan politiikan huippunimet ovat viime viikkoina kehottaneet kansaa suhtautumaan kerjäämiseen kielteisesti, päättää pappa ilahduttaa asiallisesti käyttäytyvää kysyjää euron kolikolla.
Antajalle tuli tietenkin hyvä mieli ja kauppareissu jatkui R-kioskille päivän lehtien hakuun. Siinä lehtiä selatessaan pappa tunnistaa tutun hahmon. Kioskille tulee myös tuo äskeinen tuttavuus, kerjäläinen kädessään kiiltävä kolikko. Mies menee suoraan tiskille ja ilmoittaa rehevällä rintaäänellään: ”Pannaanpa euro AC Oulun voitolle!”
Kulttuuriteon tästä tekee tietysti se, että kotikaupungin sarjanousijan hyvä vire oli näköjään ennustettavissa. Mies lisäsi varansa 4,5 euroon, mutta tarina ei kerro, mihin otteluun nuo rahat sijoitettiin. Tarina ei myöskään kerro sitä, oliko päivän aikana vedonlyöntibusinessiin osallistunut muita anteliaita kaupunkilaisia…
