Jalkapalloromantiikkaa vai huippu-urheilua?
Jalkapallon pääsarja, Veikkausliiga, singahtaa käyntiin suurin odotuksin huhtikuun puolessa välissä. Joku sanoo: ”Miksi jo nyt?”, toinen: ”Vihdoinkin!”
Suomalaisen jalkapalloromantikon mielessä on kuva heinäkuisesta helteestä. Aurinko laskee, linnut laulavat, ruoho tuoksuu ja ainoastaan ottelumakkaroiden kiihottava kutsu rikkoo mökkimäisen kokonaisuuden. Katsojat hakeutuvat aurinkokatsomoon, ikään kuin tahallaan vaikeuttaakseen ottelun näkemistä. Katsomossa tuhahdetaan muutaman kerran paheksuvasti, kun joku äkkipikainen reagoi ottelutapahtumiin äänekkäästi. Hei, rauhoitu vähän, täällä on peli!
No, otteluhan ei olekaan se tärkein. Tärkeintä on se oikea jalkapallotunnelma: päivän viimeiset auringonsäteet, kaunis laskeva aurinko, makoisat makkarat ja muutaman tuttavan tapaaminen ennen iltasaunaa…
Näiden ”miksi-jo-nyt” -tyyppien vastapainoksi maassamme on yhä kasvava määrä ”vihdoinkin” – tyyppejä. He uskaltavat kannattaa, heillä on oma näkemys pelistä ja he haluavat olla mukana joukkueensa ja suomalaisen jalkapalloilun kehityksessä.
On todellakin suorastaan säälittävää, että myös osa päättäjistä haluaa valtaosan peleistä pelattavan heinäkuussa. Kyseessähän on maailman levinnein laji, jota pelataan pääosin talviaikaan. Kesät pyhitetään lomailuun ja lepäilyyn, muut vuodenajat työhön ja intohimoisiin harrastuksiin.
Tänä talvella on pelattu ikään kuin puolitosissaan Liigacupia ja kannattajien sanoma on selkeä; lisää pelejä! Jo tammikuussa oli Oulun jalkapallohallissa yli 600 katsojaa seuraamassa kotijoukkueen taistelua Pietarsaarta vastaan. Tiedän myös, että helmikuisessa, tuulisessa ja koleassa Turussa kentän reunukset olivat tupaten täynnä raitapaitojen otteluissa. Kuopion vanhalle keskuskentälle rakennetun stadionin lehtereille kerääntyy helposti satoja kannattajia ja sama ilmiö on todistettu myös mm. Vaasan ja Tampereen halleissa.
Urheilullisestihan asiaa ei tarvitse juuri perustella. Kehittyäkseen pelaajien on pelattava mahdollisimman paljon tiukkoja otteluita.
Seurojen talouden kannalta on selkeästi edullisempaa järjestää otteluita, joista saadaan lippu-,mainos- ja myyntituloja, kuin että maksetaan harjoitusvuoroja ja kuukausipalkkoja naivisti toivoen harjoitusten kehittävän pelaajia.
Veikkausliiga siis pyörähtää käyntiin, vihdoinkin. Sarjasta tulee erittäin mielenkiintoinen. Useimmat joukkueet esittävät mainiota joukkuepeliä ja lähes kaikilla on ryhmässään kokeneita kansainvälisilläkin kentillä menestyneitä pelaajia. Stadioneilla tapahtuu ja katsomisen arvoista on sekin, että alkava sarja saattaa olla yksi viimeisistä kansallisromanttisista kesätapahtumista?
