Suomalaista Cup-riehaa

Jalkapallokausi päättyy periaatteessa tyylikkäästi. Voittajat sekä häviäjät, nousijat sekä tippujat on saatu selville ja jäljelle jää enää koko kauden upein tapahtuma. Jalkapallokansa ahtautuu busseihin ja juniin suunnistaen pääkaupunkiin kauden päätösgaalaan ja Cupin finaaliin. Jäljellä on enää kaksi parasta ryhmää, kun kymmenen kierrosta sitten kilpailun aloitti noin 350 voitonhimoista joukkiota.

Kaikki kunnia Tampere Unitedille, joka pystyisi voitollaan unohtamaan ainakin hetkeksi seuran ympärillä pyörineet taloussotkut. Kausi ei varmasti ole ollut helpoimpien joukossa, mutta se saattaa päättyä sitäkin riehakkaammin.

Kaikki kunnia kuuluu myös toiselle finalistille, väistyneelle Suomen Mestarille, Turun Interille. Mestaruuden uusiminen jäi haaveasteelle. Avainpelaajien jättämää aukkoa ei pystytty täyttämään ja mestarin päänahka maistui liian monelle liian hyvältä. Cup-kannun nostaminen saattaisi olla oiva jatkumo menestykselle ja lievittävää balsamia haavoille.

Cupin voittajalle on luvassa upea palkinto: tavoiteltu paikka Eurooppa Liigassa. Kyseessä on tunnetun Mestareiden liigan pikkuveli, johon pääsevät mukaan maiden haastajajoukkueet. Kilpailun edetessä siihen liittyvät monet Mestareiden Liigasta tippuneet ryhmät. Lisäpalkinnoksi mestari nappaa kainaloonsa Antero Nyman–pokaalin ja 25.000 euron shekin.

Yhtälö huipentuman takana ei kuitenkaan toimi.

Cupin ottelut eivät ole nousseet yleisön kiinnostukseen, toki muutama yksittäinen sankaritarina saattanee löytyäkin.  Kilpailun ongelmallisuutta korostaa myös muutaman nimekkäänkin joukkueen jättäytyminen kisan ulkopuolelle. 25.000 euron pääpalkinto kuulostaa jo vitsiltä, sillä kauden pääesityksen voittajan pitäisi pystyä kokoamaan Eurooppa Liigassa menestyvä ryhmä. Täytenä vellova stadion jää myös unelmaksi, totuus lienee puolityhjä Finnair Stadium.

Kaikesta huolimatta uskon vahvasti, että cupfinaalin urheilullinen puoli tulee täyttymään mainiosti. Kentälle kirmaa kaksi motivoitunutta joukkuetta ja tulemme näkemään vauhdikasta peliä. Ottelu pelataan tietysti ratkaisuun saakka, joten kliimaksin saattaa tuottaa jatkoaika tai jopa rangaistuspotkukilpailu.

Jos etsit urheilun draamaa, käännä lauantai-iltapäivänä Kakkoselle tai vielä parempaa: koe kauden huipennus Finnair Stadiumilla. Valintasi voi antaa elämyksiä…, ja eihän se ole Sinun ongelmasi, että Katsomossa voisi olla 30.000 katsojaa enemmän, kuten naapurimaissamme.  Tekemälläsi valinnalla annat joka tapauksessa päättäjille mietittävää. Toivottavasti!

Jalkapallokausi pidemmäksi!

Kun ensilumi on taas koettu suurimmassa osassa Suomea, kuulen taas samat kysymykset: Miksi sitä jalkapalloa pitää pelata näin kylmällä? Eikö kannattaisi pelata paljon enemmän heinäkuussa? Mitäs te jalkapalloilijat teette talvella?

Tulee voimaton olo.

Onneksi olen täynnä energiaa ja uskon edelleen asiaani. Tiedän, että mielipiteiden muokkaaminen kestää kauan, mutta minullahan on aikaa.

Jalkapallosarjojen, ainakin kahden pääsarjan, tulisi kestää 8-9 kuukautta. Tärkeimmät syyt ovat seuraavat:

1. Suomen kansa rakastaa urheilumenestystä ja meidän on vastattava kansan haasteeseen tekemällä kansallinen taso kovemmaksi ja päästävä kansainväliseen menestykseen. Tämä tarkoittaa, että pelejä on oltava enemmän ja harjoittelun on oltava parempaa.

2. Maat, joita paremmin meidän pitäisi sekä seura- että maajoukkuetasolla pelata, ovat meitä etelämpänä. Se tarkoittaa sitä, että heidän ottelunsa pelataan keskimääräisesti lämpimimmissä olosuhteissa. Ilmoihin vaikuttaminen on vaikeaa, mutta jos kilpailijoittemme pelikausi kestää 9 kuukautta ja meidän vain 6 kuukautta, niin periaatteessa jäämme joka vuosi heistä kolme kuukautta jälkeen! Pelikauden pituuteen me kuitenkin voimme vaikuttaa.

3. Me kaikki (taustat, pelaajat, kannattajat) haluamme, että pelaajat saavat ympärivuotisen toimeentulon ja siten mahdollisuuden harjoitella ja pelata hyvin läpi vuoden. Seurojen toimeentulo on kiinni näkyvyydestä (sponsoritulot) ja ottelutapahtumista (yleisötulot). Jos seura yrittää elättää noin 25 henkilöä 12 kuukauden ajan ja joukkue pelaa vain 13 maksullista kotiottelua kuuden kuukauden aikana, yhtälö ei voi toimia.

Ratkaisu on siis 9 kuukautta kestävä sarja, jossa pelataan 35-40 ottelua. Lisäksi Suomen Cup on järjestettävä tämän sarjan yhteyteen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pelataan 3 -kertainen sarja 14 joukkueella (39 ottelua) tai 4 -kertainen sarja kymmenellä joukkueella (36 ottelua). Tuolla määrällä joukkue pelaa kuukausittain 4-6 ottelua, joista siis 2-3 pelataan kotiyleisön edessä.

Tehdäänpä siis upea katsojatutkimus ja kysytään: Haluaisitko seurata jalkapallo-ottelua -5 asteen pakkasessa? Vastaus on ennakoitavissa, mutta suuria keksintöjä ei ole koskaan tehty isolla porukalla!

Pelaajat saavat pelata paljon, harjoittelu tukee otteluita, seurat saavat näkyvyyttä ja sarjasta tulee koko vuoden läpi seurattava tapahtuma. Voi olla, ettei aluksi kylminä syksyinä tai pimeinä helmikuun iltoina ole suuria yleisömääriä. Hyvät pelit ja jännittävät sarjatilanteet alkavat kuitenkin kiehtoa ja on muistettava, että jokainen uusi katsoja tuo pääsylipputuloja.

Siitä ei ole kovin monta vuotta, kun olin seuraamassa muutaman asteen pakkasessa Hollannin pääsarjaottelua ainoastaan täyden katsomon lämmittäessä. Edes kentän alla ei ollut lämpöputkia, joten pelaajien liikkuminen oli välillä luistelua. Samanlaiset täydet katsomot pakkaskelillä olen kokenut myös Italian Torinossa, Norjan Trondheimissa ja jopa Lontoossa.

Ei ne katsomot varmasti olleet sielläkään täynnä silloin, kun kulttuuria vielä tehtiin?