Holterin teoria sukupuolimarkkinoista
Oletteko koskaan kuulleet Öystein Gullvåg Holterin teoriaa sukupuolimarkkinoista (Gender market)? Luultavasti ette ole.
Holter on norjalainen sosiologi ja sukupuolentutkija. Hän on ideologialtaan lähellä profeminismiä, mutta ei kuitenkaan radikaaleimmasta päästä.
Holter on kirjoittanut muun muassa gradun The Gender Market (1980), siitä uuden painoksen Mate selection, love and the gender market ja väitöskirjan Gender, Patriarchy and Capitalism: A Social Forms Analysis.
Omasta kirjastani Holter puuttuu kokonaan, koska en törmännyt hänen tuotoksiinsa aineistoa etsiessäni. Luultavasti siksi, että 1) hänen kirjoituksensa ovat pääosin norjaksi ja 2) hänen(kään) versiota markkina-arvoteoriasta ei siteerata juuri missään muualla.
Kiinnostavaa kyllä, Holterin teoriaa käytetään viitekehyksenä Hannu Sirkkilän väitöskirjassa "Elättäjyyttä vai erotiikkaa: Miten suomalaiset miehet legitimoivat parisuhteensa thaimaalaisen naisen kanssa?" Toisena viitekehyksen Sirkkilällä on hegemonisen maskuliinisuuden teoria, joka on eräs profeministien lempilapsista.
Sukupuolimarkkinat Sirkkilän väitöskirjassa
Minulla ei ole hallussani Holterin alkuperäisiä teoksia. Joudunkin tarkastelemaan holterilaisia sukupuolimarkkinoita toisen käden lähteiden kautta. Tarkastelen seuraavassa Sirkkilän tapaa soveltaa Holteria (s. 34 alkaen):
Suomalais-thaimaalainen suhde näyttää yksinkertaistettuna sellaiselta, jossa mies on valitsija ja nainen on valittu.
Holterilla on sekä oikeita että puutteellisia päätelmiä. "Valitsijalla" Holter näyttää viittaavan siihen suhteen osapuoleen, jolla enemmän valtaa suhdetta muodostettaessa, eli keneen kohdistuu enemmän kysyntää. Thaimaassa suomalainen mies saattaakin olla valitsija, koska hänelle on paljon ottajia.
Holter ei kuitenkaan näe sitä, että lähes kaikissa muissa tilanteissa (kuin Thaimaassa tai prostituutiossa) nainen on valitsija. Stereotyyppinen alemman tason thaipuolisosta haikaileva mies ei ole koskaan Suomessa valitsijan asemassa, eikä ole luultavasti koskaan ollutkaan.
Holterin teoriasta paistaa läpi profeminismi, jossa huomio kiinnitetään niihin vähäisiin tapauksiin, jossa miehellä on valta valita, kun taas naisten valitsijan asema Suomessa jää vaille huomiota.
Tarkastelemistani parisuhteista osa on kuitenkin alkanut tyypillisillä parisuhteiden valinnan areenoilla (baarit jne.). Kyseessä on tällöin puolison vapaa valinta, jossa puolison hakua eivät määritä paternaaliset tai patriarkaaliset suhteet.
Tässä vallitsee edelleen profeministinen sokeus naisten seksuaalista valtaa kohtaan. On totta, että hakua baareissa eivät määritä mitkään erityiset "sosiaaliset suhteet" tai "yhteiskunnan rakenteet". Sen sijaan baarivalinnan määrittää yksinkertainen kysynnän ja tarjonnan laki. Puolison haun mahdollisuudet eivät ole "vapaita" siinä mielessä, että haun mahdollisuudet ja kustannukset olisivat samat naisisille ja miehille.
Valinta tapahtuu globaalin kylän asetelmassa. Erityisesti tämä korostuu prostituution markkina-alueilla, jossa miehet valitsijoina malli on äärimmilleen kiteytynyt. Silloin mies on tämän tilan aktiivinen toimija ja nainen pikemminkin ulkopuolinen ja marginalisoitu.
Jos tosiaan eläisimme täysin globaalissa pariutumismarkkinassa, sellaista käsitettä kuin suomalainen alempitasoinen mies tuskin olisi edes olemassa. Suomalaisen miehen taloudelliset resurssit toimisivat aina riittävänä naismagneettina. Suomalainen mies voisi aina päästä valitsijan asemaan suhteessa köyhien naisten segmenttiin.
Mutta emme elä kovinkaan globaalissa pariutumiskylässä ja vaikka eläisimmekin, köyhien naisten kanssa pariutuminen maksaisi suomalaiselle miehelle enemmän tai vähemmän rahaa - aivan kuten prostituutiossakin.
On totta, että prostituutiossa asiakas on valitsija. Pitää kuitenkin huomioida se, että asiakas on myös maksaja. Hän maksaa siitä oikeudestaan valita. Naisilla olisi vielä paremmat mahdollisuudet päästä maksamalla valitsijan asemaan. Jos nainen laittaisi esimerkiksi seksi-ilmoituksen, jossa hän kertoisi maksavansa päästä valitsemaan mieskandidaateista, hän saisi luultavasti valtavasti vastauksia suomalaisilta miehiltä.
Naiset eivät kuitenkaan halua maksaa siitä, että he pääsisivät suvereeniin valitsijan asemaan. Miksi? Luultavasti siksi, että maksajan osa on psykologisesti (ja taloudellisesti) tarkastellen huonoin rooli - siihen turvautuvat pääasiassa ne henkilöt, joilla ei muuta mahdollisuutta ole.
Voidaan myös kysyä, miten niin prostituoitu on ulkopuolinen ja marginalisoitu? Prostituoituhan on aktiivinen osallistuja pariutumismarkkinoilla. Hän voisi olla aktiivinen osallistuja myös ilman prostituutiota. Prostituoiduthan ovat yleensä keskimääräistä viehättävämpiä naisia, joilla on korkea markkina-arvo. Oikeita ulkopuolisia ovat sen sijaan alempitasoiset miehet, jotka ovat syrjäytyneet kokonaan suomalaisilta pariutumismarkkinoilta. Heidän ainoa toivonsa päästä takaisin markkinoille saattaa olla Thaimaa, mutta silloinkin vain rahan avustuksella.
Siltä osin kuin prostituoidut ovat marginalisoituja, syy ei suinkaan ole miehissä ja patriarkaatissa, vaan feministien ja konservatiivien prostituoituja marginalisoivassa politiikassa.
Holter esittää, että sukupuolimarkkinoilla tapahtuva vaihto voi perustua kahteen malliin. Toisessa kyseessä on epäsymmetrinen mieselättäjämalli. Tässä epäsymmetrisessä mallissa vain nainen esittää sukupuoltaan sukupuolimarkkinoilla, kun taas mies on poissa persoonana edustaen kontrollia omistamisen kautta.
Holterilla näyttää olevan melkoisen punertavat profeministiset lasit päässään. Eikö mieselättäjyys ole muka oma sukupuolen esittämistä sukupuolimarkkinoilla? Elättäjyyshän on juuri se resurssi, joka maskuliinisuuden "esittämiseksi" tarvitaan.
Vaikka mies toisi suurimman osan tuloista talouteen, se ei välttämättä merkitse kontrollia suhteessa naiseen. Esimerkiksi japanilaisessa kulttuurissa on yleistä, että vaimo päättää miehen ansaitsemien rahojen käytöstä ja antaa miehelle "viikkorahaa". Japanilainen mies rehkii konttorilla kellon ympäri - eikö se ole tyypillistä äärimaskuliinisen väsymättömän työmiehen roolin esittämistä?
Sirkkilän väitöskirjan myöhemmistä vaiheista käy selville se, että suomalais-thaimaalainen liitto karahtaa usein kiville vaimon holtittoman tuhlaamisen takia, joka saattaa johtaa parin jopa velkakierteeseen. Miten miehen "omistamisen kontrolli" toteutuu noissa tapauksissa?
Sirkkilä ei myöskään kiinnitä huomiota siihen, että huolehtivan ja kotitöistä vastaavan vaimon roolin avulla thaimaalainen nainen saa elatuksen ja paljon kotimaataan korkeamman elintason. Sirkkilä tulkitsee vallaksi vain miehen rahat, mutta ei naisen seksuaalisen vallan tuottamia hyötyjä.
Epäsymmetrisessä tai epätasa-arvoisessa tilanteessa naisesta tulee parisuhdemarkkinoilla kauneuden subjekti, mutta mies on maailman subjekti.
Eipäs. Miehestä tulee menestysobjekti. Siinä missä naista arvostetaan kauneuden takia, miestä arvostetaan varallisuuden ja statuksen mukaan. Jos miehellä ei ole kumpaakaan, hän on vaarassa syrjäytyä markkinoilta kokonaan.
Mies säilyy enemmän itsenään ja jää tulevassa suhteessa periferiaan, työorientoituneeksi.
Miksi työorientoitunut mies "jää enemmän itseksi" kuin kotiorientoitunut nainen?
Mies voi paremman taloudellisen asemansa perusteella kontrolloida suhdetta.
Yleensä se suhteen osapuoli voi kontrolloida suhdetta, jolla on enemmän valtaa. Parempi taloudellinen asema ei välttämättä merkitse enemmän valtaa.
Sirkkilä kirjoittaa myöhemmin väitöskirjassaan, että thaimaalaiset naiset löytävät eron jälkeen hyvin nopeasti uuden suomalaisen miehen itselleen. Eräs tärkeä vallan muoto muodostuukin parisuhteen ulkopuolisesta pariutumispotentiaalista. Mitkä ovat eronneen suomalaismiehen vaihtoehdot: uusi matka Thaimaahan?
Toisessa symmetrisessä ja tasa-arvoisessa mallissa molemmat tekevät sekä koti- että palkkatyötä. Tällöin tasavertaisuuteen perustuvassa mallissa kyse on kuin lahjojen vaihdosta.
Holterilla jää tässäkin huomiotta kysynnän ja tarjonnan laki. "Tasavertainen" liitto ei yleensä ole tasavertainen, koska miehen on tarjottava naiselle enenmmän. Naiset avioituvat useammin ylöspäin.
"Tasavertainen" liitto ei myöskään ole tasavertainen eron mahdollisuuksien suhteen. Ero tuottaa naisille yleensä paljon enemmän hyötyjä kuin miehelle. Eron uhkaa kompensoidakseen miehen on tehtävä enemmän suhdetta ylläpitävää työtä. Erossa naiselle jää yleensä lapset, laajempi ystäväpiiri, elatusmaksut tuloina ja korkeampi seksisuhdemarkkina-arvo.
Holterin patriarkaatti
Holter määrittelee patriarkaatin hierarkiana, joka asettaa naiset toissijaiseen sosiaaliseen asemaan. Tällöin patriarkaalinen rakenne mahdollistaa miesten hallinnan.
Patriarkaattihan viittaa erityisesti isän valtaan. Sirkkilän väitöskirjan parisuhteita käsittelevä osuus ei kuitenkaan anna erityisiä viitteitä siitä, että suomalais-thaimaalaisissa suhteissa olisi erityisen patriarkaalinen valtasuhde isänvaltana. Suomalaisista parisuhteista puhumattakaan.
Blogi Gender Erratic tarjoaa paremman patriarkaatin määrittelyn:
Patriarkaatti on prosessi, jossa miehille annetaan korkeampi sosiaalinen asema vähemmän suojelun vastikkeksi.
Nykypäivä feminismi on devalvoinut miesten korkeamman sosiaalisen aseman antamatta kuitenkaan vastineeksi suurempaa oikeutta suojelluksi tulemiseen.
Miehiä ei laiteta sotimaan siksi, että he olisivat väkivaltaisempia, vaan siksi, että he ovat helpommin lahjottavissa kuuliaiksi mitaleilla, kunnialla ja kauniilla sanoilla.
Yhteenveto
Holter on hoksannut markkina-arvoteorian perusteesinä olevan vaihdon merkityksen sukupuolimarkkinoilla.
Toisaalta Holteria (ja Sirkkilää) vaivaa lähes täydellinen profeministinen sukupuolisokeus, joka asettaa kaiken vallan miehille, mutta joka ei näe mitään valtaa naisilla:
- Sirkkilä huomaa thaimaaseen matkustavien suomalaisten miesten huimasti kohoneen valintavallan, mutta jättää huomiotta se, että nuo miehet usein lähes kokonaan ilman valtaa suomalaisille pariutumismarkkinoilla.
- Sirkkilä ei tulkitse naisten vallaksi sitä, että thaimaaliset naiset hyötyvät taloudellisesti, oli kyse sitten prostituutiosta tai avioliitosta.
- Sirkkilä ei huomaa sitä, että yleiset parinmuodotuksen paikat eivät ole mitään "vapaan ja tasapuolisen pariutumisen paikkoja", vaan naisten seksuaalisen vallan dominoimia.
- Sirkkilältä jää huomiotta, että "symmetrinen parisuhde" ei suinkaan ole symmetrinen, vaan useimmiten sellainen, jossa mies tuo enemmän resursseja suhteeseen ja jossa mies on vaarassa hävitä enemmän eron tullessa.
- Holterilla on erikonen ja perustelematon ajatus siitä, että mies työeorientoituneena säilyttää paremmin persoonansa kuin nainen kotiorientoituneena.
