Työ tulee miehen luo

”Materian hamstraamisessa ei ole mitään järkeä”, lausahti perhelääkärimme yhtenä humalahakuisena tapaninpäivän iltana. ”Jokainen rakennus meidän saaressa tietää lisää hikeä ja nauloja.”

Varallisuutta voi kerääntyä useamman sukupolven ajan, mutta suurimmasta osasta sitä ei saa tuottoa. Henkistä mielihyvää toki kertyy sisäiseen sankaripankkiin rajattomasti omasta tai suvun kesäpaikasta.

Vastapainoksi on tarjolla työtä, työtä ja työtä. Vasaran pauketta, lautojen sahaamista ja maalin määrää ei kannata euroissa laskea. Miksi siis himoitsemme 1-2 autoa, taloa, kaupunkiasuntoa, kesäpaikkaa, venettä ja Tahkolta lomaosaketta?

Turhamaisuus, sanoo yksi psykiatri. Koska siihen on mahdollisuus, sanoo mainonnantutkija. Pakenemme arkea, sanoo sosiologi.

Väitän, että kyse on kaikista edellä mainituista.

Mutta erityisesti kyse yhdestä syystä, josta harvemmin modernissa Suomessa on totuttu puhumaan. Haluan pitää hyvää huolta omistusasunnostani, kesäpaikasta, perintönä tipahtavasta vanhempien maaseututalosta, Billnäsin pöydistä, huippustereoista, 40 kravatista tai urheilumallisesta kesäautosta vain ja ainoastaan sen takia, koska jätän ne perinnöksi seuraavalle sukupolvelle. Kuten agraari -Suomessa ikänään.

Samasta periaatteessa johtuen en koe mitään ekologista/taloudellista/(mainitse joku kolmas muodissa oleva yhteiskunnallinen termi/) tuskaa tai huonoa omatuntoa, kun himoitsen lisää laadukasta ja kestävää materiaa muodossa tai toisessa.

Tärkeintä ei ole, että kehuskelevat kauniilla Syvärin rannan huvilalla vaan se, että  lapsesi ja lapsenlapsesi jonain kauniina päivänä voivat nauttia kesänillan auringonlaskusta. Tiedät, että olet opettanut heidät ajattelemaan samalla tavoin, jolloin varallisuudesta tuleekin yhtäkkiä yhteistä. Ja yhteisöllisyydellä on nykymaailmassa mittaamaton arvo, enemmän kuin osaamme koskaan arvioida.

Eksklusiivisen Patek Philippe-kellon lehtimainos sanoo syyn kauniisti: ”You never actually own a Patek Philippe. You merely look after it for next generation”.

Pientä ironiaa toki tunnen perheemme hyvää lääkäriystävän sanoja kohtaan.

Hän on vuosikymmenten mittaan kerännyt varastoihin kymmenittäin pappa-Tuntureita, vanhoja polkupyöriä ja mittavan kokoelman vanhoja autoja. Suurin osa vielä kunnostettu vapaa-ajalla käyttökelpoisiksi.

Siinä on naapurin lapsilla joku päivä melkoinen varallisuus jaettavaksi. Työ tosiaan tulee miehen luo.

Antti Leino

Lupasi ostaa perhelääkäriltä yhden käytetyn Tunturi-mopon kesän kulkuvälineeksi.