Miesten välisestä ystävyydestä

Otsikolla ei ole valitettavasti mitään tekemistä miesten välisestä ystävyydestä siinä muodossa kuin populaarikulttuuri antaa ymmärtää.

Mutta tarinassa on twist.

Pitkäaikaisin mies-ystäväni on kulkenut kanssani samoja polkuja jo yli kolmekymmentä vuotta. Tutustuimme ihan naperoina kymiläisen ala-asteen pihalla. Olimme jo silloin aivan erilaiset persoonat. Minä superaktiviinen nuorisourheilijan alku. Hän tuskin jaksoi vaivautua liikuntatunnille. Minä yleensä äänessä ärsyttävyyteen saakka. Hän luokan hiljaisimpia.

Yläaste. Lukio. Yhtä aikaa ylioppilaaksi. Jännittävä reissu 90-luvun alun Lontooseen. Musiikkimakukin alkoi maistua samalta. Acid/housen klubien ja rave-bileiden kiertämistä kuului lähes joka viikonloppuun. Päädyttiinpä joka samaan opinahjoon Helsingissä.

Yhtenä lauantaisena yönä hän tarttuu minua ruotsalaisen teatterin edessä kädestä ja tulee kaapista ulos. Halaamme. Sanoin, että olen ”tiennyt”  mieltymyksesi viimeistään siitä asti kun aloit kuuntelemaan Grace Jonesia, värjäsit hiuksesi mustaksi ja lukion kotibileissä juoksit naisen alta karkuun. Nauramme.

Tuosta lämpimästä hetkestä on nyt kulunut 15 vuotta.

Ystävyytemme on mielestäni syventynyt vaikka edelleen olemme MBTI -testissä täysin kaksi erilaista persoonaa. Ehkä juuri siksi. Julistimme 30-vuotistaivaltamme humaltumalla Chez Dominiquen pitkällä lounaalla. Nautiskelu ja elämän iloista kiinni pitäminen lienee meille yhteistä.

Ystävyytemme ansiosta olen aikoinaan tutustunut vaimooni. Muinainen tyttöystäväni esitteli hänet nykyiselle kumppanilleen. Hänelle soitin kun seinäpeili kaatui päälleni ja minun piti päästä välittömästi ensiapuun. Ystävyytemme  ansiosta vaimollani on kaksi mahtavaa ”setäkaveria”, joiden juhannusjuttujen kuunteleminen saa korvat kuumenemaan ja vatsat hytkymään holtittomasti. Neljän hengen lomamatkalla on opettavaista olla ainoa, jota vastaantuleva kreikkalainen jumalankuva kiinnostaa vain platonisella tasolla.

Lauantaina on Ystävänpäivä. Vien vaimoni viettämään – toivon mukaan – romanttisen illan ja hotelliyön rakkaassa kotikaupungissani. Vaimoni on paras ystäväni. Jaan hänen kanssaan ilot ja surut, riemut ja haasteet. Silti en tuntisi nauttivani elämästä ellei minulla olisi tätä yhtä pitkää ystävyyssuhdetta. 

Antti Leino

Ylimääräinen makuuhuoneemme on avoinna parisuhdekriisistä kärsiville ystävillemme yhdeksi yöksi. Terapia kuuluu hintaan.