Erektiohäiriöt
19.11.2008
Yleisyys
Erektiohäiriö määritellään kyvyttömyydeksi saavuttaa ja/tai ylläpitää tyydyttävään seksuaaliseen kanssakäymiseen riittävää erektiota. Suomalaisessa väestöön pohjautuvassa tutkimuksessa esiintyi erektiohäiriöitä 74 %:lla kaikista miehistä: lievää 48 %:lla, keskivaikea 14 %:lla ja vaikea 12 %:lla eli selvästi hoitoa vaativa erektiohäiriö oli 26 %:lla. Häiriöiden määrä ja vaikeusaste lisääntyivät iän myötä: keskivaikea tai vaikea erektiohäiriö oli 12 %:lla 50-vuotiaista, 25 %:lla 60-vuotiaista ja 49 %:lla 70-vuotiaista miehistä. Miesten ikääntymistutkimuksessa USA:ssa todettiin 35 %:lla 40 - 70 -vuotiaista miehistä olevan jonkinasteista erektiohäiriötä. Riskipotilailla oli enemmän erektiohäiriöitä, esim. diabeetikoilla, verenpainepotilailla, sepelvaltimotautia sairastavilla, masennuspotilailla sekä potilailla, joilla oli koholla oleva kolesteroli.
Syyt ja riskitekijät
Erektiohäiriön taustalla on monia syitä. Usein jokin yksittäinen tekijä tai tekijäryhmä saattaa olla hallitseva. Orgaanisen erektiohäiriön esiintyvyyteen vaikuttavat tekijät liittyvät useimmiten kroonisiin sairauksiin, leikkauksiin ja traumoihin, lääkehoitoon, tupakoinnin ja alkoholin liikakäyttöön. Orgaanisen erektiohäiriön yleisin syy on heikentynyt paisuvaisen verenkierto, ja sitä esiintyy erityisesti ateroskleroosi- ja diabetespotilailla. Erektiohäiriö on yhteydessä huonoon sokeritasapainon kontrolliin tyyppi I:n diabeetikoilla. Erektiohäiriö on tavallinen seuraus lantion alueen vammojen, lantion sädehoidon ja leikkausten jälkeen. Erektiohäiriö on yleinen myös selkäydinvammojen jälkeen. Erektiohäiriö saattaa liittyä erilaisten lääkkeiden (mm. verenpaine- ja psyykenlääkkeet) ja päihteiden (alkoholin liikakäyttö, amfetamiini, kannabis) väärinkäyttöön. Keskimäärin n. 80 %:ssa potilaista erektiohäiriön aiheuttavat orgaaniset tekijät joko yksinään tai yhdessä psykogeenisten tekijöiden kanssa. Erektiohäiriön vaikeus korreloi sepelvaltimotaudin vaikeusasteeseen. Mitä vaikeampi on sepelvaltimoiden ahtautuminen, sitä suurempi riski on erektiokyvyttömyydestä. Verenpainetauti on erektiohäiriön riskitekijä. Tupakka vaikuttaa haitallisesti paisuvaisen relaksaatioon ja samalla erektion saaminen ja ylläpito vaikeutuvat. Tupakka lisää myös verihiutaleiden kasaantumista lisäten verisuonten tukosvaaraa. Tupakka laskee myös hyvänlaatuisen kolesterolin (HDL-Kol) pitoisuutta. Ylipaino on erektiohäiriön eräs riskitekijä. Kroonista eturauhasentulehdusta sairastavilla miehillä esiintyy erektiohäiriötä, ejakulaatio-ongelmia ja kiihottumisongelmia. Virtsaamisoireista kärsivillä miehillä on enemmän häiriöitä seksuaalissa toiminnoissa kuin terveillä. Pitkän matkan polkupyöräilijöillä esiintyy erektiohäiriöitä.
Tutkimukset
Erektiohäiriön laatua ja astetta voidaan selvittää potilaan täyttämän kyselylomakkeen (IIEF= International Index of Erectile Function) avulla. Erityisen tärkeää on selvittää potilaan seksuaalianamneesi. Usein kyseessä on pelkkä erektiohäiriö, mutta toisinaan ongelmana voi olla seksuaalisen halun heikentyminen, ejakulaatio-ongelma, ennenaikainen siemensyöksy, vaikeus saada orgasmi tai muita urologisia ongelmia. Erektiohäiriön alku ja sen jatkuminen on selvitettävä. Myös potilaan aikaisempi seksuaalianamneesi ennen häiriön muodostumista tulisi selvittää. Mahdolliset seksuaaliset kontaktit muiden partnereiden kanssa ja mahdolliset spontaanit yöerektiot selvitetään. Erektiohäiriöiden taustalla saattaa olla monia psykososiaalia tekijöitä, joiden selvittäminen on vaikeaa ja vaatii kokemusta ja taitoa havaita ne. Miehellä saattaa liittyä seurustelutilanteeseen jännitystä ja suorituspainetta. Monet systeemisairaudet, kuten diabetes, hypertonia, sepelvaltimotauti, verenkiertohäiriö ja korkea kolesteroli ovat tunnettuja erektiohäiriön riskitekijöitä. Lisäksi lääkäri tekee potilaalle yleistarkastuksen ja ottaa laboratoriokokeita.
Hoito
Erektion heikentyminen on yhteydessä ikääntymiseen ja miehen elämäntapoihin. Tupakointi on varmasti haitallista erektion toimintaan. Alkoholin liikakäyttö johtaa hormonitasapainon muutoksiin, jotka laskevat mm. seksuaalista halua ja vievät erektiokykyä. Huono fyysinen yleiskunto heikentää kykyä rakastella. Sopiva säännöllinen fyysinen harjoitus, esim. lantiopohjan lihasten jumppaaminen, harjoittelu kuntosalilla, sauvakävely, hiihto ja hölkkä, saattavat parantaa erektiota kun harjoitus on pitkäaikaista ja rasittavuudeltaan kohtuullista. Parantuneet voimakkaat lantiopohjan lihakset sulkevat siittimestä lähteviä laskimoverisuonia ja auttavat erektion ylläpitoa. Harjoituksen tulee olla pitkäjänteistä ja keskimäärin vähintään n. 3 tuntia viikossa. Ylipaino pitkään jatkuessaan saattaa johtaa moniin sairauksiin, kuten diabetekseen, korkeaan kolesterolipitoisuuteen, verenkiertohäiriöihin ja näiden kautta myös heikentyneeseen erektiokykyyn. Stressi pitkään jatkuessaan johtaa seksuaalitoimintojen, kuten seksuaalisen halun ja erektion heikentymiseen. Liian suuri ja pitkäkestoinen stressi tulisi tunnistaa ja yrittää vaikuttaa siihen muuttamalla esim. työoloja ja järjestämällä lomia.
Seksuaaliterapia tähtää jonkin seksuaaliongelman ratkaisuun. Se jatkuu yleensä 5-10 hoitokertaa, mutta voi kestää jopa muutaman vuoden. Halut ovat yleisin terapiassa käsitelty ongelma. Apua haetaan myös muihin seksuaaliongelmiin, jotka saattavat ilmetä häpeänä, riittämättömyytenä tai syyllisyytenä, vaikeutena hyväksyä oma keho, parisuhdeongelmina, syrjähyppyinä tai kiihottumis- ja orgasmihankaluuksina. Seksuaaliterapeutti voi löytää ja osoittaa ja korjata ne parisuhdeongelmat, jotka ovat johtaneet häiriöön. Erektiohäiriössä lääkehoidon lisäksi tulisi harkita myös seksuaaliterapiaa ja varsinkin silloin jos kyseessä on myös parisuhdeongelma.
Tehokkaimmat erektiohäiriöön tarkoitetut lääkkeet ovat ns. fosfodiesteraasi 5 -entsyymin salpaajat (PDE5), joita ovat sildenafiinili (Viagra), tadalafiili (Cialis) ja vardenafiili (Levitra). Lääkkeet ovat hyvin tehokkaita ja vaikuttavat suun kautta otettuina tabletteina. Lääkettä otetaan vain tarvittaessa. Lääkkeet ovat turvallisia. Nitraatteja (mm. lyhyt- ja pitkävaikutteinen nitro) käyttävät potilaat eivät voi käyttää PDE5:n salpaajalääkkeitä, koska näiden lääkkeiden yhteisvaikutuksena verenpaine laskee jopa romahdusmaisesti ja voi johtaa tajunnan menetykseen. Lääkehoidon lisäksi tulisi muistaa mahdolliset elämäntapamuutokset ja perussairauksien hyvä hoito. Kaikki PDE5-inhibiittorilääkkeet aiheuttavat lieviä sivuvaikutuksia. Noin 10 %:lla potilaista esiintyy päänsärkyä, kasvojen punoitusta ja ylävatsavaivaa. Muita sivuvaikutuksia ovat nuhan kaltainen tila, huimaus, lihaskipu, selkäkipu ja näköaistin häiriöt. Alprostadiili-lääkeinjektio (CaverjectDual) paisuvaisen sisälle on tehokas erektiohäiriön hoitomuoto. Alprostadiili laajentaa peniksen valtimoita lisäten verenkiertoa sekä relaksoiden paisuvaiskudoksen lihaksia. Lääke ei vaadi toimiakseen seksuaalista stimulaatiota. Lääkkeen vaikutus alkaa 15–30 minuutin kuluttua ja kestää yleensä n. 1–2 tuntia. Jos päädytään injektiohoitoon, potilaiden tulee olla hyvin motivoituneita tähän hoitoon. Käsien toiminnan tulee olla kohtalaisen hyvää. Läheskään kaikki potilaat eivät kykene pistämään itseään. Alprostadiili saattaa aiheuttaa kipua peniksen alueella, ja kipu saattaa jatkua yhdynnän aikana. Pistoslääkkeen käyttöön liittyy kestoerektion eli priapismin vaara. Alprostadiili voidaan annostella myös virtsaputkeen. Lääkettä saa kertakäyttöpakkauksina (MUSE). Annostelijan kärki laitetaan virtsaputkeen ja lääke painetaan virtsaputken sisälle, josta se imeytyy paisuvaisiin. Erektio tulee lääkkeen oton jälkeen n. 30 minuutin kuluttua ja kestää n. 1–2 tuntia. Lääke on turvallinen. Sitä voivat käyttää myös potilaat, joilla on nitrotyyppinen lääkitys.
Alipainepumpulla aikaansaadaan peniksen ympärille laitettuun sylinteriin alipaine, joka aikaansaa peniksen paisuvaisten laajentumisen lisääntyneen verenkierron vuoksi. Peniksen paisuminen saadaan pysymään kumilenkillä, joka laitetaan peniksen tyveen. Kumilenkkiä voidaan pitää kerralla n. 30 minuuttia, minkä jälkeen kumilenkki on löysättävä, jotta siittimeen ei tulisi vaurioita.
Kirurginen hoito on viimeinen erektiohäiriön hoitomuoto. Ennen leikkaushoitoa tulee kokeilla lääkkeiden tehoa erektiohäiriöön. Leikkaus on peruuttamaton hoitomuoto. Hyvin onnistuessaan leikkaushoito antaa erinomaisen tuloksen. Leikkaukseen liittyy kuitenkin komplikaatioriskejä, kuten verenvuotoa, tulehdusta, tuntopuutoksia ja kipua. Valtimokirurgiassa on käytössä useita peniksen revaskularisaatiotekniikoita, joista yleisimmin käytetään yhden verisuonen siirtoleikkausta. Valtimokirurgian tulokset ovat silloin hyvät, jos peruste leikkaukseen ko. potilaan kohdalla on ollut oikea. Peniksen laskimoiden sulkeutuminen erektion yhteydessä on edellytys hyvään erektioon. Huono verenkierto valtimoissa, epätäydellinen peniksen paisuvaislihasten relaksaatio, paisuvaisten arpeutuminen ja synnynnäiset tai hankitut anatomiset poikkeavuudet saattavat johtaa laskimovuotoon ja sitä kautta erektiohäiriöön. Laskimovuodon kirurginen korjaus ei aina auta, koska sairaus saattaa olla muu kuin varsinainen laskimovuoto.
Peniksen sisään laitettava penisproteesi on erektiohäiriön viimeinen hoitomahdollisuus, joka antaa varsin hyvät tulokset silloin, jos indikaatioasettelu on oikea, potilaalle annettu informaatio proteesista ja sen toiminnasta on hyvä ja asiallinen sekä leikkaustekniikka on hallinnassa. Nykyisin suosittu proteesimalli on AMS 700 CX preconnected (American Medical System). Se on kolmiosainen säädeltävä malli, jossa peniksen paisuvaiseen laitetaan pehmeät laajenevat sylinterit, kivespussin sisälle pumppuosa ja lantion sisälle nestesäiliö. Osia yhdistävät ohuet letkut. Proteesin sisällä on fysiologinen keittosuolaliuos, jota voidaan pumpun avulla kierrättää säiliön ja sylintereiden välillä letkuja pitkin. Potilas voi kivespussin alueella olevaa pumppua painelemalla täyttää sylinterit, niin että penis paisuu ja kovettuu. Yhdynnän jälkeen neste sylintereistä voidaan siirtää takaisin säiliöön painamalla sormenpäillä pumpun alaosassa olevaa kovempaa kohtaa.
Lue lisää:
Lääkärikirja: Alkoholismi - Poliklinikka.fi
Lääkärikirja: Diabetes, tyyppi 1 - Poliklinikka.fi
Lääkärikirja: Diabetes, tyyppi 2 - Poliklinikka.fi
Lääkärikirja: Erektiohäiriöt - Poliklinikka.fi
Lääkärikirja: Kolesteroli - Poliklinikka.fi
Lääkärikirja: Sepelvaltimotauti - Poliklinikka.fi
Lääkärikirja: Tupakointi - Poliklinikka.fi
Lääkärikirja: Verenpainetauti - Poliklinikka.fi
Keskustele erektiohäiriöistä!
4.2 (30 arvostelua)
Uusimmat