Uskottomuus

Usein parisuhteessa sovitaan, että suhteen ulkopuolisia seksisuhteita ei saa olla. Sopimus viittaa siihen, että kumppanit ovat asiasta samaa mieltä. Uskottomuus on tämän sopimuksen pettämistä.

Samalla asialla on muitakin nimiä. Puhutaan myös syrjähypyistä ja irtokarkeista. Molemmat kuvaavat tilapäisluonteista seksikontaktia. Termit viittaavat siihen, että tälle tilapäisluonteiselle suhteelle ei juuri anneta arvoa ja se jää kertaluontoiseksi. Jos seksisuhde kuitenkin jatkuu pidempään, puhutaan rakastajista ja rakastajattarista, nykyään myös salarakkaista.

Jotkut ihmiset ajattelevat, että parisuhteen säännöt ja sopimukset ovat parisuhteen alkaessa itsestään selviä, eikä niistä tarvitse sen enempää puhua tai sopia. Kuitenkin käytännössä on käynyt usein ilmi, että vaikka asiasta on niin sanotusti sovittu, saattaa kumppanien välillä vallita suuri käsitysero siitä, että mistä ja mitä on sovittu tai mikä on sallittua ja mikä ei.

Onko halaaminen tai kädestä pitäminen uskottomuutta? Pusu poskelle? Entä kielisuudelma? Saako työkaverin kanssa viettää yön samassa sängyssä? Miten on itsetyydytyksen tai pornon katsomisen kanssa? Jos parisuhteessa olevat eivät ole asiasta keskustelleet ja sopineet, voi uskottomuudesta syytetylle tulla suurena yllätyksenä kumppanin loukkaantuminen ja väitteet asiasta, mikä omasta mielestä oli aivan viatonta ja pelkästään ystävällismielistä toimintaa.

Suuri loukkaus

Uskottomuus, minkä sorttinen hyvänsä, jättää usein vakavan ja pitkäaikaisen jäljen parisuhteeseen. Uskottomuus on suuri loukkaus. Se on useimmille sen kohteeksi joutuneille traumaattinen kokemus, jonka käsittely mielessä on erittäin haastavaa. Useimmat kokevat sen oman uskollisuuden, kehon ja seksuaalisuuden mitätöinniksi ja luottamuksen romahduttamiseksi. Tapahtumasta on voinut kulua jo vuosia, mutta silti asia saattaa vaivata päivittäin. Jos tapahtunutta ei käsitellä, se jumiutuu mieleen. Suhteen jatkumisen kannalta on tärkeää, että asia käsitellään ja sen jälkeen se jätetään menneeseen. Sitä ei nosteta enää esille edes silloin, kun olisi herkullista käyttää sitä aseena pariskunnan riidassa.

Traumaattisen tapahtuman käsittelyn luonteeseen kuuluu asian moneen kertaan läpikäyminen. Tällä tavalla trauman kokenut yrittää saada kuvaa siitä, mitä oikeastaan tapahtui ja minkä vuoksi. Kysymyksiä on paljon ja niihin eivät aina edes vastaukset riitä. On tavallista, että uskoton osapuoli kokee asian tulleen jo riittävästi käsitellyksi, kun taas petetyn mielessä asia myllertää monellakin tapaa. Uskottomuuden rakentavalle käsittelylle on välttämätöntä, että kumpikin puoliso kantaa vastuun suhteessa ennen uskottomuutta tapahtuneista asioista. Kuitenkin uskottomuudesta vastuussa on yksin vain sen toteuttanut. Jos ristiriitoja ei käsitellä ja ratkaista riittävän perusteellisesti, vaan ainoastaan sopeudutaan tilanteeseen, kauna jää vaikuttamaan pinnan alle.

Parisuhteen luottamus ei ole enää entisensä, jolloin on vaikea rakentaa mitään uutta. Seksuaalisuus ja läheisyys käyvät vaikeammaksi. Puolisot saattavat ajautua hiljalleen erilleen. Uudet ulkopuoliset suhteet nousevat jälleen kiinnostaviksi mahdollisuuksiksi. Alkaa tapahtumien ja tunteiden sekä kostojen kehä, jota on aina vain vaikeampi pysäyttää ja selvittää.

Olisi hyvä päästä keskusteluun, jossa tapahtunut kaikkinensa, sen taustat ja merkitykset voitaisiin pyrkiä ymmärtämään. Voitaisiin ehkä nähdä, että ne asiat, jotka uskottomuuteen johtivat, ovat jo takanapäin ja ainakin tulevaisuudessa ehkäistävissä.

Anteeksiantaminen vie näissä asioissa joskus paljon aikaa. Anteeksiantamisen edellytyksenä on, ettei asian käsittely mielessä jumiudu. Käsittelylle on tärkeää antaa riittävästi aikaa. Jossain vaiheessa ymmärtää, että ainakin oman mielenrauhan vuoksi asialle kannattaa laittaa piste ja jättää se taakse.

Täytyykö aina kertoa?

Koska uskottomuus aiheuttaa uskottomalle usein paljon ahdistusta, hän ajattelee tuskissaan, että asian kertominen kumppanille helpottaa omaa mieltä ja sitten voidaan käsitellä asia ja jatkaa entistä elämää. Monelle näin toimineelle on suuri yllätys, että kumppani ei suhtautunutkaan asiaan kovin leppoisasti ja ymmärtäväisesti. Ahdistus saattaa lisääntyä moninkertaiseksi.

Asialla on hyviä ja huonoja puolia. Jokainen punnitsee ne itse.

Jos kertoo, tulee mietittäväksi mm. seuraavaa:

• Joudun loukkaamaan kumppaniani
• Voiko vanha suhde jatkua? Onko sille mahdollisuuksia?
• Pystyykö kumppanini enää koskaan luottamaan minuun?
• Miten paljon on töitä pettämisen ja parisuhteen selvittämiseksi?
• Mitä sitten, jos tulee ero?
• Haluanko olla yksin? Pärjäänkö yksin?
• Haluanko uuden suhteen jatkuvan / onko uudella suhteella tulevaisuutta?
• Mitä tulee tapahtumaan suhteessani lapsiini?
• Pärjäänkö syyllisyyden kanssa?
• Loppuuko pettäminen?

Jos taas ei kerro, pitää punnita seuraavaa:

• Olisiko minun sittenkin kannattanut olla rehellinen ja kertoa?
• Kestänkö ahdistukseni yksin? Entä mahdollisen itseinhon?
• Miten käy itsetuntoni? Miten epärehellisyyteni vaikuttaa siihen?
• Voiko suhde enää olla entisensä, kun siihen liittyy salaisuus?
• Voiko suhde enää syvetä?
• Jäänkö kuitenkin kiinni?
• Loppuuko pettäminen?

Joku kertoo, kun ei kestä enää tilannetta. Toinen taas ajattelee, että kun ei ole jäänyt kiinni, miksi kertoa ja loukata toista. Toiset kieltävät kunnes toisin todistetaan. Jokainen tekee oman päätöksensä, eikä ainoaa oikeaa vastausta ole.

Mistä uskottomuus kertoo?

Kertooko uskottomuus enemmän tekijästä kuin tekijän ja hänen puolisonsa suhteesta? Joskus sivusuhde valitaan toimimattoman suhteen vuoksi, joskus niitä on, vaikka oma suhde tuntuu omasta mielestä ihan hyvältä. Toisinaan kuulee, että syrjähypyn aikana on huomannut rakastavansa omaa puolisoaan ja suhde paranee.

Joskus kyse on oman suhteen toimimattomuudesta. Silloin on tärkeää, että pettäminen selvitetään ja sen jälkeen sovitaan asioista, mitkä asiat suhteessa vaativat kehittämistä. Jos tähän ei pystytä tai tuntuu siltä, että yhteisiä asioita ei ole, täytynee miettiä suhteen lopettamista.

Joskus kyse on pettäjän kyvyttömyydestä elää sitoutuneessa suhteessa. Tällöin pettäjän on hyvä katsoa peiliin ja miettiä niitä asioita, mitkä tekevät hänestä rajattoman ja mitä niille asioille voisi tehdä. Jos haluaa toimia vapaasti, ei pidä uskotella muuta, eikä näytellä sitoutumista.

Usein on niin, että irtosuhdekokeilut tapahtuvat humalassa. Se ei kuitenkaan ole selitys asialle. Alkoholi hämärtää rajoja, mutta ne ovat silti olemassa. Toisilla rajat ovat aina selvillä, joillakin ne menettävät merkityksensä jo ensimmäisen olutpullon jälkeen. Silloin ongelma on alkoholinkäyttö, ei parisuhde tai tilaisuus irtosuhteeseen.

Lopuksi

Jos kerrot, valitse turvallinen ja rauhallinen tilanne. Terapia on hyvä paikka kertomiselle. Vältä tilannetta, missä on uhka fyysisestä väkivallasta. Älä myöskään altista lapsia kertomistilanteelle.

Jokainen tekee päätöksensä itse. Kukaan ei voi toisen puolesta päättää. Vastuu on kannettava itse.

Keskustele uskottomuudesta

Lue myös nämä artikkelit

Miten löytää kumppani? - (18.11.08)
Tuunaa jalat! - (18.11.08)
Uskottomuus - (18.11.08)
Isän tehtävä pojan kasvattajana - (16.12.08)